Avoin kirje Harri Kynnökselle

Parahin Harri,

annoit kulttuurilehti Kaltion hallituksen puheenjohtajana potkut lehden päätoimittajalle Jussi Vilkunalle sen jälkeen, kun tämä oli kieltäytynyt poistamasta lehden nettisivuilta taiteilija Ville Rannan Muhammed-sarjakuvaa.

En tiedä, häpeätkö päätöstäsi.

Mutta sinua ehkä lohduttaa tietää, että minä ainakin häpeän puolestasi.

Jos olisit sanonut, että pelkäät henkesi ja perheesi puolesta, olisin sinua ymmärtänyt.

Jos olisit vaivautunut selvittämään, mikä Rannan sarjakuvassa mielestäsi on rienaavaa, olisin sinua kuunnellut.

En olisi silti hyväksynyt päätöstäsi.

Mutta olisin pitänyt sinua suoraselkäisenä miehenä.

Sitä vastoin se, mitä olet nyt asiasta julkisuudessa lausunut, antaa sinusta kuvan löröpöksynä, joka ei osaa erottaa rasismia satiirista eikä tajua journalistisesta riippumattomuudesta mitään.

Sanoit Hesarissa:

“Perussyy tässä oli se, ettei päätoimittaja suostunut poistamaan lehden verkkosivuilta kuvia, jotka eivät passanneet hallituksen jäsenten arvomaailmaan.”

Ja:

“Monen [ilmoittajan] kanssa olen keskustellut, ja kyllähän ne ymmärtävät, että kulttuurilehdessä voi joskus olla sellainen juttu, joka ei ilmoittajia miellytä. Pieni kulttuurilehti tarvitsee liike-elämän tukea.”

Et ehkä ole tullut tätä ajatelleeksi, mutta journalistinen riippumattomuus tarkoittaa myös riippumattomuutta kustantajasta.

Ja se taas meinaa sitä, ettei kulttuurilehtenne ole mikään hallituksenne arvomaailman jatke. Sen jutut eivät läheskään aina passaa teidän arvomaailmaanne, eikä niiden kuulukaan. Sellaista on sananvapaus.

Olet myös avoimesti myöntänyt, että muutaman ilmoittaja-asiakkaan painostus vaikutti päätökseesi sulkea Kaltion nettisivut ja antaa potkut päätoimittajalle.

En tiedä, pitäisikö tätä kuvata kumarteluksi vai konttaamiseksi.Vastenmielistä se on joka tapauksessa. Historiallisella, ennenkuulumattomalla, ahdistavalla tavalla vastenmielistä. Sellaisella tavalla vastenmielistä, ettei siitä tunteesta ihan hevillä toivu, ei vaikka Suomi huomenna voittaisi lätkäkultaa.

Vai mitä mieltä itse olet?

Ensin Suomi pyytää pääministerinsä suulla ainoana länsimaana koko islamilaiselta maailmalta anteeksi asiaa, jossa sillä ei ole osaa eikä arpaa.

Sitten Suomi ainoana länsimaana käynnistää rikostutkinnan Muhammed-pilakuvien julkaisemisesta.

Ja nyt Suomi liittyy siihen harvalukuiseen länsimaiden joukkoon, jossa kuvien julkaisemisesta on annettu päätoimittajille kenkää.

Eikä sinun tapauksessasi kysymys edes ole niistä alkuperäisistä pilakuvista vaan jostain aivan muusta. Ei rasismista eikä stereotypioista vaan keskustelunavauksesta.

Masentavaa, eikö?

Jo pelkästään sen kuuluisan Suomi-kuvan kannalta.

Mutta palataan vielä tuohon teidän arvomaailmaanne. Siihen arvomaailmaan, johon Ville Rannan sarjakuva ei sopinut.

On ihan pakko kysyä: mikä siinä ei tarkkaan ottaen “passannut”? Sekö, että Muhammed sarjakuvassa huutaa: “Sanopa, miksi meillä ei olisi oikeutta suuttua tyypeille, jotka ensin pudottelee meidän päälle pommeja, ryöstää meidän öljyt, sortaa meitä lännessä ja sitten vielä pilkkaa meidän uskontoa?!!” Tällainen länsimaiden hegemoniaan kohdistuva kritiikkikö oli mielestänne loukkaavaa? Vai oliko mielestänne rienaavaa ehkä se, että piirtäjän alter ego puuskahtaa: “Ei sillä ole mitään arvoa, että ei-muslimi noudattaa Koraanin määräyksiä koska pelkää!” Tällainen selväjärkinen argumentointiko ei sopinut arvomaailmaanne? Vai oliko sopimattominta sittenkin tapa, jolla Ranta päättää sarjakuvansa? Se, että hän näyttää Vanhasen, Halosen ja Tuomiojan polttamassa Tanskan lippua ja messuamassa: “Oi Allah! Anna anteeksi jos olemme silmissäsi jotenkin saman tyyppinen maa kuin Tanska…!”

Tämäkö oli se viimeinen niitti? Se pahin loukkaus? Se syvin rienaus? Tästäkö kenkä puristikin? Valtiojohdon piikittelystä?

Niin tai näin, Harri - olet tehnyt historiaa. Sitä voi tehdä monella tavalla. Tämä on niistä yksi. Kunniallinen se ei ole, mutta hei - mainostajat tykkäävät.

Kunnioittavasti

JL

(Julkaistu Apinalaatikossa 25. 2. 06)

Poliisi pamputtaa

Suomalainen järjestö Suomen Sisu julkaisi tanskalaiset Muhammed-pilakuvat nettisivuillaan, ja nyt Keskusrikospoliisi selvittää sisäministeriön pyynnöstä, onko järjestö rikkonut kuvat julkaistessaan lakia, kertoo Hesari.

Anteeksi kuinka??

Tiedän kyllä, että järjestö on “kansallismielinen” eli rasistinen ja muukalaisvihamielinen ja että kaverit ilmeisesti saavat kicksejä holokaustin kiistämisestä. Silti väitän, että Suomen laki -nimistä opusta saa kopistella melko lujaa, ennen kuin sieltä tipahtaa sellainen kirjain, joka kieltäisi noiden kuvien julkaisemisen.

Vai onko niin, että sananvapaus toimii vähän eri tavalla sen mukaisesti, millainen poppoo on kyseessä? Uskooko joku todella, että jos esimerkiksi Hesari olisi julkaissut kuvat, sisäministeriö olisi tehnyt tutkintapyynnön?

Sananvapaus on ehdoton ja jakamaton, se koskee kaikkia tai ei ketään. Jos joku suljetaan sen piiristä, se lakkaa olemasta.

Kuvat ovat täällä. Kuten huomaatte, sivulla ei ole mitään sen kummempaa rasistista kiihotusta, vaikka saitti muuten onkin varsin epämiellyttävä.

Eikä tämä sitä paitsi ole ainoa tai ensimmäinen suomalainen web-sivusto, jossa kuvat on julkaistu. Tutkitaanko kaikki muutkin?

(EDIT 14. 2. KLO 16: Näköjään se lain kirjain sitten löytyi: uskonrauhan rikkominen. Tästä keittyykin melkoinen soppa, koska vastakkaisessa vaakakupissa on sananvapaus, jonka laki turvaa. Veikkaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin saa vielä purtavaa.)

(Julkaistu Apinalaatikossa 13. 2. 06)

Rynkyt pois, sitten jutellaan

Pilapiirroskohu on sitten viime postaukseni paisunut vallan mahdottomaksi, joten päivitys on paikallaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että Jyllands-Postenin anteeksipyyntö oli älytön (ja hyödytön). Ja vielä älyttömämpi on ajatus, jota esimerkiksi Tuomioja näyttää kannattavan, että valtion pitäisi pyytää anteeksi median puolesta.

Selitän.

Kun kerran Jyllands-Posten oli pohtinut pilakuvien julkaisemisen loppuun asti ja löytänyt päätökselleen vedenpitävät journalistiset perustelut, asian ylimalkainen pahoitteleminen jälkikäteen ei aja kenenkään etua. Ensin lehti julistaa suureen ääneen periaatteellisuuttaan ja sitten pyytää anteeksi samaa asiaa. Ei kovin vakuuttavaa.

Sen sijasta lehti olisi voinut tehdä jonkin konkreettisen teon osoittaakseen, että se ymmärtää ja kunnioittaa muslimien tunteita - vaikkapa lahjoituksen jollekin yleishyödylliselle instanssille, joka parantaa oloja esimerkiksi Lähi-idässä. Ja sen jälkeen lähettää päätoimittajansa kiertueelle puhumaan väkijoukoille suoraan.

Tanskan hallitus hölmöili syksyllä, kun se ei ottanut muslimimaiden lähettiläitä vastaan. Siinä olisi ollut hyvä tilaisuus kasvoista kasvoihin kertoa tärkein: hallitus ymmärtää muslimien mielipahan, mutta länsimaiseen järjestelmään kuuluu median riippumattomuus, mikä tarkoittaa, että media on itse vastuussa omista teoistaan ja hoitaa niin ollen myös omat anteeksipyyntönsä.

Mikään ei olisi estänyt pääministeriä tästä huolimatta ilmaisemasta hallituksen kantaa - että sen mielestä pilakuvat olivat mauttomia. Siis jos hallitus oikeasti oli tätä mieltä. Veikkaan, että syksyllä ei koko asiaa oikein ajateltu loppuun asti.

(Tietoisku: Lukekaa hyvät ihmiset vaikka Wikipediasta, mistä asiassa alun alkaen oli kyse. Kuvia ei siis suinkaan julkaistu ihan huvikseen.)

Itse olisin höyrypäisyyttäni saattanut tehdä saman mokan kuin JP:n päätoimittaja, eli julkaista kuvat ajattelematta, että vaikka projekti oli sananvapauskeskustelun kannalta kiintoisa, se tunkeutuisi kuin jääpiikki muslimien uskonnollisen identiteetin ytimeen.

Mutta nyt - miksi ihmeessä minä nyt ne kuvat julkaisisin?

Miksi pistäisin lehteen kuvia, joista miljoonat ihmiset ovat ilmaisseet syvästi loukkaantuneensa? Kuvia, jotka mauttomasti karrikoivat muslimeja ja ovat muutenkin typeriä? Kuvia, joiden julkaiseminen olisi selkeästi meidän omien Journalistin ohjeidemmekin vastaista?

Mitvit on kirjoittanut asiasta kauneimman tähän mennessä lukemani suomenkielisen puheenvuoron, todellisen kirkkaan ajattelun mestariteoksen. Mutta en ymmärrä, miksi minun silti pitäisi hyväksyä hänen päätöksensä julkaista pilakuvia blogissaan.

Sallinette vertauksen.

Suomen suurin sanomalehti julkaisee etusivullaan kuvan alastomasta miehestä, jolla on valtaisa erektio.

Seuraa hirmuinen kohu. Tilausperuutuksia satelee oikealta ja vasemmalta. Mediayhtiön muitakin tuotteita uhataan boikotilla.

Mutta muu media seisoo selkä suorana yhdessä rintamassa. Pian ilmestyy kaikkien suurimpien lehtien etusivuilla sama kuva jättistondiksesta. Eläköön sananvapaus!
Muslimien pahastumista tuntuu olevan mahdottoman vaikeata ymmärtää.

Ajatellaan, että ainahan ne jostain rähisevät, herran jestas sitä herkkähipiäisyyttä.

Mutta asia nyt sattuu olemaan niin, että tämä kysymys kuvista on islamin ja sen kulttuureiden hermoherkintä ydintä, vähän samalla tavalla kuin sananvapaus on meidän, ja kun niin on, muslimien subjektiivinen loukkaantumiskokemus pitäisi hyväksyä.

Siihen ei pidä sekoittaa kysymystä vastareaktioiden väkivaltaisuudesta muslimimaissa.

On turha elvistellä, että meillä Suomessa ei mistään asiasta ruvettaisi väkivallalla uhkailemaan. Ehkä ei. Mutta unohdamme helposti, että meillä ei ole slummiköyhälistöä, joka lähtee kaduille pienimmästäkin yllykkeestä, ja aivan erityisesti meiltä puuttuu raskaasti aseistautunut, koraanikouluissa opiskellut työttömien nuorten miesten joukko, joka on jo valmiiksi suivaantunut läntiselle maailmalle kaikenlaisista loukkauksista, todellisista ja kuvitelluista.

Mikään edellä kirjoittamani ei tarkoita, että riehunnan ja väkivallan edessä pitäisi taipua, tai että riehujien kanssa pitäisi edes neuvotella. En itse asiassa pitäisi lainkaan kohtuuttomana, että Tanskan hallitus vaatisi muslimimailta anteeksipyyntöä lippujen polttamisesta ja suurlähetystöjen tuhrimisesta. Jokainen valtio on vastuussa laista ja järjestyksestä, ja vielä erikseen diplomaattien turvallisuudesta, eivätkä islamilaisten maiden johtajat siten voi vetäytyä minkäänlaisten “ei me niitä poltettu” -argumenttien taakse.

Jos olisin Tanska, sanoisin: rynkyt pois, sitten jutellaan.<

>><

>(Julkaistu Apinalaatikossa 3. 2. 06) >