Passiivinen tupakkalakko

Keskiyöllä lopetan tupakoinnin. Siis passiivisen tupakoinnin. Huomenna voin olla baarissa tukehtumatta. Mahtaa se olla outoa. Tai olisi, jos olisin huomenna baarissa.

V niin kuin Metro

Sanoma Kaupunkilehdet muuttaa V-lehden Metron viikkoliitteeksi, jonka nimeksi tulee Metro Live, kertoo tiedote. Päätoimittaja Janne Kaijärvi luonnehtii uutta tuotetta:

”Metro Live listaa kiinnostavimmat ja ajankohtaisimmat tapahtumat ja ihmiset niin kaupungissa kuin maailmalla. Metro Liven tavoitteena on olla hyödyllinen, ajankohtainen, viihdyttävä ja helposti lähestyttävä. Live kertoo lukijalle, mitä hänen kotikaupungissaan viikonloppuna tapahtuu.”

Onkohan Sanomissa pistetty kiertoon vanhat PowerPointit, vai miksi minusta tuntuu, että tämä on pauttiarallaa sama teksti kuin vuonna yks ja kaks Nyt-liitteen esimiehenä kirjoittamani myynninedistämissepustukset?

Suomalaisten suosikkielokuvat: Laine, Kaurismäki ja ne muut

Suomalaisilla on hyvä elokuvamaku. Tämä käy ilmi Hesarin tekemästä lukijakyselystä, johon osallistui runsas 1200 ihmistä. Heidän mielestään kymmenen kaikkien aikojen parasta kotimaista elokuvaa ovat:

1. Tuntematon sotilas (Laine)
2. Komisario Palmun erehdys
3. Kahdeksan surmanluotia
4. Mies vailla menneisyyttä
5. Täällä Pohjantähden alla
6. Jäniksen vuosi
7. Valkoinen peura
8. Arvottomat
9. Kulkurin valssi
10. Kauas pilvet karkaavat

Huomio kiinnittyy pariin asiaan:

1. Aki Kaurismäki ei vissiin sitten olekaan pelkkä daideellinen toteemipaalu, kuten jotkut kirjoittajat, muun muassa Aamulehden Matti Apunen, mielellään muistavat naljailla.

2. Vuonna 1999 alkaneen kotimaisen elokuvan buumin tehdastuotteista ei kymmenen parhaan joukossa ole ainuttakaan. Nämä jenkkileffaa emuloivat viihdepökäleet eivät siis pärjää samaan aikaan valmistuneille omaperäisille yhteiskuntakuvauksille — eivät ainakaan suomalaisten muistikuvissa.

Ilta-Sanomat: MOTS

Hesarin uutisen mukaan Ilta-Sanomien vasta nimitetty päätoimittaja Tapio Sadeoja lupaa “enemmän asiaa, urheilua ja viihdettä”. Eli vähän niin kuin enemmän kaikkea? Mikäs siinä, mutta tulee paksu lehti, ja paperia kuluu enemmän.

Nato: avoin keskustelu, mikä avoin keskustelu?

Ulkoministeri Ilkka Kanervan poliittinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen haluaa Hesarissa avointa keskustelua Natoon liittymisestä ja uskoo, että keskustelu lisäisi kannattajien määrää.  Debatti on loistava idea, mutta miten se muka olisi mahdollista, kun edes yhteen Nato-operaatioon osallistumisesta ei keskustella avoimesti, vaan hallitukselta kuluu viisi vuotta, ennen kuin se suostuu antamaan Afganistanista selvityksen eduskunnalle, ja siihenkin tarvitaan sotilaan kuolema?

Tiilikainen ei taida ymmärtää, että Matti Vanhasen hallitukset eivät tee mitään avoimesti vaan mieluummin niin, että kansa ja sen edustajat saavat tietää asioista vasta kun on liian myöhäistä. Ellei Suomi olisi demokratia, mies olisi diktaattori.

Maahanmuutto: keskustelu jatkuu

Laivan on täynnä -blogin pitäjä lähetti palautetta eilisestä merkinnästäni:

“Itse jäsentelisin tähän päivään (26.5.07) mennessä annetut tulokset seuraavasti:

- Vastauksia tullut 1091.
- Kukin vastaaja saanut antaa kolme ääntä.
- Vastausvaihtoehdoista 16 on maahanmuuttokriittisiä, vain 1 on ei-kriittinen.
- Mainitsemasi ‘Ei pitäisi tehdä mitään.’-vaihtoehto on saanut 181 ääntä. Ei-kriittinen äänestäjä valinee vain tämän.

Jotta voitaisiin selvittää kriittisten suhde ei-kriittisiin, pitäisi jälkimmäisten ainoalle vaihtoehtolleen antama äänimäärä kertoa kolmella. Eli (181 ääntä x 3) = 543 ääntä, prosentteina (543/1091=) 49,7%.

Puolet siis kannattaa maahanmuuttoa, puolet vastustaa.

Määrä on – kuten aivan oikein huomautat – lukijakunta silmälläpitäen yllättävä. Edellisen, vastaavantyyppisen gallupin numerot olivat paljon selvemmät. 60 % mielestä monikulttuuri oli ‘mielipuolten toimintaa’.”

Maahanmuutto: kansa vastaa

Silmiin sattui maahanmuuttokriittisessä Laiva on täynnä -blogissa oleva polli, jossa kysytään, mitä maahanmuuttoasialle pitäisi tehdä. Vastausvaihtoehtoja on maltillisista (“Kirjoittaa kansanedustajalle”, “Perustaa uusi poliittinen lehti”) härskeihin (“Järjestää Smash Mokum”, “Perustaa separatistinen äärijärjestö”). Tulos on yllättävä, ainakin jos kuvitteli kävijöiden olevan bloginpitäjän linjoilla. Kirkkaasti johdossa on nimittäin listan viimeinen vaihtoehto: “Ei pitäisi tehdä mitään.”

Uusi Suomi: hyvä homma, mutta mistä talentti?

Olen Haakanan kanssa samaa mieltä siitä, että Herlinin Uusi Suomi on jo symbolisestikin merkittävä hanke. Jokainen Slatea tai Salonia lukenut tietää, millainen verkkolehti voi parhaimmillaan olla: ärhäkkä, omatoiminen ja poleemisesti briljantti. Sellainen Suomessa — voi että.

Valitettavasti tässä kohden pessimismini saa vallan. Suomesta ei löydy sellaisen lehden tekemiseen talenttia. Parhaat kyvyt on jo kiinnitetty, eivätkä he lähde irti rahallakaan. On eri asia perustaa kirjakustantamo ja houkutella siihen nykyhommiinsa kypsyneitä editorilahjakkuuksia kuin käydä headhunttaamaan huippujournalisteja pohjalta “tää on kansallisesti arvokas proggis hei”.

Toivon todella, että olen väärässä, sillä projekti on kansallisesti arvokas. En vain jaksa uskoa biomassan laatuun.

Viihdelehdet: ympäri käydään…

“Seija Alatalo: Ihastuin Mikkoon uudelleen.” (Eeva, maaliskuu 2007)

“Seija Alatalo: Rakastuin Mikkoon uudelleen.” (Ilona, toukokuu 2007)

Alma myi Uuden Suomen Herlinille

Alma Media on myynyt Uuteen Suomeen liittyvät tavaramerkit Niklas Herlinille, kertoo Kauppalehti. Ja niin kuin asiasta piti ensin narista.

Update: Ja Markkinointi & Mainonta tietää kertoa, että Herlin aikoo perustaa nettilehden vielä tämän vuoden aikana. Nyt kaikki toivomaan oikein kovasti, ettei projektia möhlitä.