Nettikeskustelut: misanotrooppi tunnustautuu

Pakkomoderointikeskustelun tuoksinassa Marginaalin Jani Uusitalo kirjoitti:

“Jo aiemmin anofoobiseksi julkisesti tunnustautunut Julkisen sanan neuvoston varapuheenjohtaja Lindholm on rynnännyt puolustelemaan Ilmanin (sic) suusta ulostautunutta ehdotusta.”

Koska asiaan on kytketty JSN, pakko hieman täsmentää.

Anofobinen on kekseliäs termi, mutta se ei kuvasta suhtautumistani anonyymeihin nettikeskustelijoihin. Fobia tarkoittaa irrationaalista pelkoa, jonka syyt ovat usein lapsuudessa. Se on huono syy vastustaa mitään. Jokainen ymmärtää, ettei pilvenpiirtäjien purkamista kannata vaatia vain siksi, että sattuu itse kärsimään korkean paikan kammosta.

Minä en ole anofobinen, enkä ole sellaiseksi koskaan tunnustautunut. En toisin sanoen “pelkää” nimettömiä nettikeskustelijoita tai foorumeita, joilla nimettömyys sallitaan. Pikemminkin olen misanotrooppi, anonymiteetin vihaaja.

Se ei tarkoita, ettenkö yrittäisi ymmärtää asiaa. Ymmärrän, että homo sapiensista on internetin aikakaudella kehittynyt kokonaan uusi ihmislaji, homo anonymos, jolle välittäminen ja sosiaalisuus ovat yhtä vieraita kuin sapiensille olivat hänen esi-isiensä metsästystaidot. Ymmärrän, että suomalaiset ovat heittäytyneet tähän uuteen kehitysvaiheeseen aivan erityisellä innolla. Olemmehan aggressiivisia, alemmuudentuntoisia ja ahdasmielisiä ihmisiä, jotka kuseskelevat kaduille, tunkevat aina ensimmäisinä ovista ja seisovat tuppisuina, kun pitäisi esittäytyä. Ymmärrän, että tällainen kansa ei netissä muuksi muutu. Ja ymmärrän, että historiamme takia jäpätämme mieluummin nimimerkin suojista kuin omilla nimillämme. Kännissä nyt voi vielä lorottaa porttikonkiin, mutta kuka haluaisi jäädä kiinni typeryyksistä tuhansien silmien edessä — ja mahdollisesti joutua käräjille?

Anonyymi nettisikailu on meille pelkästään pahasta. Se ruokkii epäsosiaalisuuttamme, näivettää humaaniuttamme ja antaa valheellisen tunteen kaikkivoipaisuudesta. Villit keskustelufoorumit, kuten Suomi24, eivät ole sananvapauden saarekkeita, vaan ne tuovat mieleen Kärpästen herran. Ilman todellista inhimillistä kontaktia, tosielämän käyttäytymissääntöjen tavoittamattomissa, meistä tulee pikkulapsia, ja aikuinen sivistys osoittautuu pintakiilloksi.

Vielä yksi asia.

Yhdessä jos toisessakin blogissa ihmetellään edelleen, miksi en salli täällä kommentointia. Koska blogini käyttöliittymä on ilmeisesti niin surkea, ettei perusteluita löydetä, liimaan ne vielä tähän:

“Laadukas nettikeskustelu edellyttää, että osallistujat kirjoittavat omalla nimellään tai ovat blogiensa kautta muuten tunnistettavissa. Jos nimimerkit kuitenkin sallitaan, ainoa keino taata laatu on moderoida kaikki tekstit ennen julkaisua. Tämän blogin pitäjällä ei ole siihen mahdollisuutta.”

Got it?