Irak: ex-komentaja suomii Valkoista taloa

Yhdysvaltain Irakin-joukkojen entinen (2003-2004) komentaja Ricardo Sanchez rusikoi Stars & Stripes -lehdessä maansa johtoa eikä anna paljon toivoa onnellisesta lopusta:

“There is no question that America is living a nightmare with no end in sight.”

Ja:

“From a catastrophically flawed, unrealistically optimistic war plan, to the administration’s latest surge strategy, this administration has failed to employ and synchronize the political, economic and military power.”

Plus:

“The administration, Congress and the entire inter-agency, especially the State Department, must shoulder the responsibility for this catastrophic failure and the American people must hold them accountable.”

JSN:n puheenjohtaja: pukki kaalimaan vartijaksi?

Media haluaa journalistin vetämään JSN:ää. Johtopäätökseltä ei voi välttyä, kun kuuntelee kollegoiden puheita ja lukee lehtijuttuja. Viimeksi tänään Journalisti-lehti listasi otsikon Onko joku heistä uusi puheenjohtaja? alla 15 nimeä, joista vain kolmella — kolmella – ei ollut mediataustaa.

Miksi pukki halutaan kaalimaan vartijaksi? Perusteluksi ei riitä se, että journalisti paremmin “ymmärtäisi alaa”, kuten usein kuulee väitettävän. Olen istunut neuvostossa kahden puheenjohtajan aikana, eikä kummallakaan ollut vaikeuksia “ymmärtää” mediaa. Päinvastoin: he ymmärsivät sen toimintaa liiankin hyvin ja erosivat.

Todellinen syy on se, että toimittajataustainen puheenjohtaja olisi medialle turvallinen. Hän ymmärtäisi, että journalismi on vaikeaa ja tuskallista työtä, jossa tulee silloin tällöin mokailtua, mutta ei se niin vaarallista ole. Tällaisella ajattelulla silataan tie helvettiin. Edellisten puheenjohtajien vahvuutena oli juuri se, että he eivät olleet sisäpiiriläisiä, toimituksellisten prosessien asiantuntijoita, eivätkä sen tähden tarjonneet rötöstelijöille armoa inhimillisiin seikkoihin vedoten.

JSN:n kannatusyhdistys avasi tulvaportit päättäessään, että puheenjohtajalle sallitaan tästedes mediatausta. Nyt ei spekulaatioissa muunlaisia nimiä kuulekaan. Mahtavaa.

New York Sun: Rauhan Nobel Petraeukselle

Nobelin rauhanpalkinto Al Gorelle? Vielä mitä. The New York Sunin mielestä oikea ehdokas on Irakissa olevien amerikkalaisjoukkojen komentaja, kenraali David Petraeus. Tätä rataa:

“It is true that General Petraeus doesn’t seem to hate President Bush, which in recent years has seemed to be one of the pre-requisites for winning the prize. He hasn’t bribed the dictator of North Korea, as had the 2000 winner, Kim Dae Jong. Nor did General Petraeus ever head a terrorist organization as did the 1994 co-winner of the prize, Yasser Arafat. Neither, for that matter, did Mr. Petraeus idle as the first wave of Islamo-fascism swept through Iran, as did the prize recipient in 2002, President Carter. General Petraeus today is not doing his best to stave off international sanctions on the Iranians for building an A-Bomb as is the 2005 winner, Mohamed ElBaradei.“

(Via Think Progress.)

Burma: mitä pelko on

Kun maailman huomio kääntyy muualle, kaikuvat avunhuudot Rangoonin yössä, raportoi The Independent. Eräs haastatelluista vetoaa:

“[...] Now the soldiers only come at night. They take anyone they can identify from their videos. People who clapped, who offered water to the monks, who knelt and prayed as they passed. People who happened to turn and watch as they passed by and their faces were caught on film. It is now we are most fearful. It is now we need the world to help us.”

(Via The Daily Dish.)

Burma: paluu uutispimentoon

Joku kysyi, mitä Burmassa seuraavaksi tapahtuu. Sanoin, että ei mitään. Oppositio on taltutettu, ja Burma palaa sinne mistä se tulikin, uutispimentoon. Philip Cunninghamilla on aiheesta vahva, surumielinen kirjoitus Informed Comment: Global Affairs -blogissa.

Kuka kirjoittaa blogisi?

Guardianin lukija-asiamies — kyllä, niilläkin on sellainen — on tehnyt mielenkiintoisen jutun blogien haamukirjoittamisesta. Jutussa puhutaan myös siitä, miten poliitikkojen lehtikolumnit eivät usein ole heidän itsensä kirjoittamia. Kuinkahan moni Hesarin Sunnuntaidebatin keskustelunavauksista on syntynyt päättäjien omasta kynästä?

Uusi Suomi, lehtikolumnien markkinajohtaja

Eilen avattu Uusi Suomi -nettilehti on rakennettu vahvasti blogien ympärille. Paitsi että eivät ne oikeasti ole blogeja — eivät ainakaan, jos blogin tunnusmerkkejä ovat 1) jatkuva päivittyminen, 2) linkit muualle ja 3) kronologinen rakenne. Yhdessäkään US-blogissa ei ole linkkejä, merkinnät eivät kasaudu samalle sivulle, eivätkä blogit päivity. Ne ovat siis lehtikolumneja. Olisi reilua kutsua niitä oikealla nimellä. Jos minulle luvataan blogeja, minä odotan blogeja.

Ja kaverit hei: Olette hankkineet hienon ja kunnianarvoisan Uusi Suomi -tuotemerkin. Mikä mielenhäiriö on saanut teidät raiskaamaan sen muotoon “Uusisuomi.fi”? Ei se ole mikään nimi vaan nettiosoite! Teidän lehtenne on Uusi Suomi, pitäkää siitä kiinni, aivan samoin kuin Slate on Slate ja Salon on Salon.

Irak: kuinka paljon kuolleita?

New York Timesin lukija-asiamies Clark Hoyt on tehnyt hyvän analyysin Irakin kuolonuhrilukujen tulkitsemisesta. Itse veikkaan, että seuraavaksi näemme jälleen uutisia turvallisuustilanteen heikentymisestä — viime päivät eivät ole näyttäneet hyviltä.

Liedekselle hellät moitteet

Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt on läpsäissyt opetusministeriötä ranteelle märällä raitiovaunulipulla, koska viestintäkulttuuriyksikön johtaja Jukka Liedes istui AVEK:n ja ESEK:n johtokunnissa valmistellessaan uutta tekijänoikeuslakia. Liedes oli siis Gramexin ja Kopioston edunvalvoja, mutta siitä huolimatta — tai ehkä juuri siksi — ministeriön mielestä oli ihan okei, että hän samaan aikaan väkersi lakia. Lindstedt katsoi tarpeelliseksi antaa asiasta vain hellät moitteet, sillä “hallintolain esteellisyyssäännöksiä ei sovelleta lainvalmistelutehtäviin”. Näin meillä, maailman vähiten korruptoituneessa maassa.

Tiedote on täällä ja päätös täällä.

Vanhasen yksityiselämän suoja: jos punnitaan, punnitaan sitten kunnolla

Pääministeri Matti Vanhanen haluaa mitata yksityisyytensä rajat tuomioistuimessa ja on sen tähden menossa käräjille Susan Ruususta ja Kari Ojalaa vastaan. Oikeudenkäynnistä tulee mielenkiintoinen, sillä sen aikana on punnittava, mitkä Pääministerin morsian -kirjan tiedoista loukkasivat Vanhasen yksityiselämän suojaa ja mitkä eivät. Puolustus luonnollisesti esittää, että pääministerin yksityisyys on niin kapea, että lähes kaikki on julkaistavissa. Syyttäjän taas on perusteltava vakuuttavasti, miksi esimerkiksi tietoja pääministerin chattailysta ei olisi saanut julkaista. Toisin sanoen: jos maan johto liikuskelee netissä ilman suojaa ja ryhtyy juttusille anonyymien henkilöiden kanssa, eikö sillä ole laajempaa yhteiskunnallista merkitystä? Oikeudenkäynnissä ei siis ole kysymys pelkästään seksistä ja uuniperunoista, ja oikeuslaitoksella on tapana olla näissä asioissa perinpohjainen. Tosin veikkaan, että oikeudenkäynnistä, tai ainakin esitutkintapöytäkirjasta, tulee salainen.