Kenkäryöstö Helsingissä – poliisi epäilee isojalkaisia

Petterssonin Mika otti Hesarissa puheeksi tärkeän asian: milloin on uutisessa oikeutettua mainita henkilön etninen alkuperä?

Kirjoituksen taustalla oli viikonloppuna Helsingin Haagassa sattunut tappo, josta epäillään kahta monietnisen jengin jäsentä.

Mika viittasi vuoden takaiseen kolumniinsa, jossa oli kertonut helsinkiläistä lähiötä terrorisoineesta nuorisojoukkiosta mainitsematta, mistä kaupunginosasta oli kyse tai mihin etnisiin ryhmiin jengiläiset kuuluivat.

No, nyt se sitten tiedetään: lähiö oli Pitäjänmäki, porukka koostui somali- ja romanipojista ja valkoisista tytöistä, ja sama ryhmä on ehkä syyllistynyt viikonvaihteen veritekoon.

Mika kirjoittaa vähän katuvansa, ettei vuosi sitten kertonut Pitäjänmäestä ”koko totuutta” – toisin sanoen jengin jäsenten etnistä taustaa.

Mietitäänpä hetki, miten juttu olisi siitä muuttunut.

Ainakin sen vaikutus lukijaan olisi ollut toisenlainen. Kaikkien nuorisoporukoiden sijasta tuon nimettömän lähiön asukas olisi enää pelännyt monivärisiä jengejä.

Mutta olisiko hän edelleenkään erottanut somalia etiopialaisesta? Olisiko hän jutun luettuaan suhtautunut epäluuloisesti vain somali-romani-valkolaisjengeihin, vai olisiko hän vaihtanut kadun toiselle puolelle minkä tahansa monirotuisen ryhmän nähdessään – vaikkapa nigerialais-italialais-venäläisen?

Entä olisiko hän jaksanut naapureitaan valistaessaan mainita, että kysymys oli nimenomaan somaleista, romaneista ja valkoisista? Vai olisiko hän puhunut suurpiirteisesti vain ”mustista”?

Minulla ei ole tähän vastausta.

Pahoittelen.

Yksi asia on kuitenkin selvä.

Jos uutisissa on tarpeen kertoa jonkun etninen alkuperä, puhutaan sitten edes asioista niiden oikeilla nimillä.

Rasismin syntyvoimanahan on yleistäminen – se, että leimataan ihonvärin perusteella kokonainen kansa tai jonkun maanosan asukkaat tyhmiksi ja roistoiksi.

Puhutaan ”arabeista” ikään kuin egyptiläisillä ja irakilaisilla olisi yhteinen presidentti, ”kiinalaisista”, vaikka Kuala Lumpurista ei aivan heti piipahda Pekingissä, ja ”mustista” ikään kuin neworleansilainen mummo ja Robert Mugabe asuisivat saman katon alla.

Kuvitelkaa itse. Yhtäkkiä olisitte mukana ”pohjoismaalaistaustaisessa” pedofiilirenkaassa. Tai osa ”skandinaavista” taskuvarasjengiä. Tai – kuunnelkaas tätä – eräänä kauniina aamuna huomaisitte muuttuneenne kirkkouskovaisiksi: ”Naisen pahoinpitelystä epäillään kristittyä suomalaista.”

Pahimpia poliittisesti korrekteista uutisista ovatkin ne, joissa olennaiset detaljit pistetään kulttuurirelativismin puppugeneraattoriin.

Kuten: ”Tekijä on kotoisin Lähi-idästä.”

Tai: ”Mukilointien takana on tummaihoinen miesjoukkio.”

Mitä seuraavaksi? ”Kenkäkaupan ryöstöstä epäillään isojalkaisia”?

Kannatan tarkkuutta. Ja rehellisyyttä.

Jos taposta epäilty sattuu olemaan somali, ja jos asialla on tiedonvälityksen kannalta jotain merkitystä, kuten siinä tapauksessa että epäilty on pakosalla, niin sitten asia kirjoitetaan juttuun jumalauta juuri niin.

Kaikki yhdessä: s-o-m-a-l-i.

Toisaalta.

Ylenmääräisestä tarkkuudestakin saattaa aiheutua hankaluuksia.

Esimerkiksi: ”Poliisi etsii teosta epäiltyinä eteläafrikkalaisia miehiä.”

Hei, tuolla menee yksi! Ei perhana, se onkin naapurin Kale.

Tai: ”Silminnäkijöiden mukaan paikalta pakeni kaksi australialaista.”

Nii-in? Crocodile Dundee vai sen kaveri?

(Julkaistu Apinalaatikossa 4. 10. 05) 

Kommentointi on suljettu.