Blogeja ja bodybägejä

Irakissa palvelleet amerikkalaissotilaat Colby Buzzell ja Jason Hartley ovat julkaisseet kirjat kiitettyjen ja sensuroitujen sotablogiensa pohjalta.

Tämä on loistava asia. Ja toisaalta ei.

Loistava se on siksi, että vihdoin on löytynyt kanava, jonka avulla nykysotilaat pystyvät kirjaamaan tuntojaan jälkipolville.

Tämähän on ollut Yhdysvaltain armeijalle todellinen huolenaihe – siis se, että toisin kuin toisessa maailmansodassa tai Vietnamissa, GI:t eivät tekstiviestien ja e-mailin aikakaudella enää kirjoita mitään tolkullista muistiin.

Jenkkiarmeija aloittikin Afganistanin sodan alettua 2001 laajan oral history -projektin, jossa on yritetty opettaa sotilaille sellaisia unohtuneita taitoja kuin päiväkirjan pitäminen ja kirjeen kirjoittaminen. Mukana on muistaakseni ollut muun muassa toimittaja-kirjailija Mark ”Black Hawk Down” Bowden.

Itse olen harrastanut tätä aihetta – rintamamiesten kertomuksia ja sotilaspsykiatriaa – puoliakateemisesti muutaman vuoden (lue: yrittänyt tehdä väitöskirjaa), joten sotablogit ovat minulle henkilökohtaisesti suuri riemun aihe.

Toisaalta – ja tämä on tutkijan näkökulmasta ISO toisaalta:

Mitä tapahtuu alkuperäisille blogeille? Buzzellin alias CBFTW:n blogi My War on yhä olemassa, mutta olennaiset postaukset on joko sensuroitu tai poistettu kaupallisista syistä, siis kirjamyynnin takia. Hartleyn blogia en ainakaan nopealla etsiskelyllä löytänyt.

Originaaliaineisto on siis kadonnut. Tämä on digitaalisen päiväkirjanpidon suuri ongelma. Tietysti sotilaiden Irak-kirjat ovat mielenkiintoisia, mutta ne ovat jälkikäteen tehtyjä tulkintoja alkuperäisistä blogimerkinnöistä, eivät enää primäärimateriaalia, ja sen vuoksi niiden lähdearvo on tutkijalle paljon pienempi.

Nyt kun pääsin asiaan – voi ei, taas se metabloggaa -, pakko sanoa muutama sana suomalaisista blogeista.

Olen ollut journalisti 24 vuotta (aloitin nuorena ja olen jo aika vanha) ja siitä ajasta melkoisen osan hommissa, jotka ovat edellyttäneet jatkuvaa uusien kykyjen metsästämistä. Uskokaa huviksenne, se on näin pienessä maassa helvetin vaikeata.

Blogit kuitenkin osoittavat hämmästyttävästi, että olemme kirjoittajakansaa. En ole vuosikausiin törmännyt sellaisiin kirjoittaja- ja ajattelijatalenttikerrostumiin kuin suomalaisessa blogiavaruudessa. Monissa blogeissa on osaamista ja luovuuden lentoa, jollaista moni keskinkertainen lehti ei näe koskaan.

En halua mainita nimiä, jotta kenellekään ei tule paha mieli. Mutta sen vain sanon, että jumaleissön, olenpa mighty impressed.

(Julkaistu Apinalaatikossa 16. 10. 05)

2 responses to “Blogeja ja bodybägejä

  1. Oletko kokeillut etsiä noita poistettuja merkintöjä The Wayback Machinen avulla? Se näyttäisi löytävän montakin vanhaa versiota My War:ista.

    http://www.archive.org/web/web.php

    Kerran Internetiin laitettua on kovin hankala sieltä koskaan täydellisesti poistaa. Opetus, joka jokaisen blogaajankin olisi hyvä muistaa.

  2. Kiitos. Toivottavasti tutkijatkin hiffaavat tämän.