Lapsi, katso kuinka kallo hajoaa

Nyt tekee mieli vetää apinaluokan raivarit.

Peter Jacksonin King Kongin maahantuoja sai tahtonsa läpi, ja elokuvan ikäraja laskettiin K-11:een.

Greittii. Seuraavaksi varmaan Olkikoirat ja Kellopeli Appelsiini uusintatarkastetaan lapsille sallituiksi.

Käytännössä Kong-tapaus tarkoittaa sitä, että yhdeksänvuotias – siis lapsi – voi vanhemman seurassa päästä katsomaan elokuvaa, jossa örkkien näköiset alkuasukkaat murskaavat mieheltä pään ja toisen miehen hotkaisee jättimäinen iilimato.

Kysymys ei ole siitä, onko tämä väkivalta raaistavaa, vaan siitä, että lasten ei pitäisi ylipäätään sellaisia shokkeja nähdä.

Ei normaalissa, tasapainoisessa, järkevässä maailmassa.

Sellaisessa maailmassa, jossa aikuiset, myös elokuvamaahantuojat, tuntevat velvollisuutensa: tarjota lapsille turvallinen elämä ja ihmisarvoiset mahdollisuudet varttua.

Minä katson näitä elokuvia. Minulla on vanhastaan rakkaussuhde kauhuleffoihin. Hyllyssäni on Doom 3 ja Vice City. Olen kasvanut tällaisten asioiden keskellä. Mutta kasvamisella tarkoitan kasvamista aikuisena. Yhdeksänvuotiaana minä menin yhdeksältä nukkumaan, ja joku elokuva, jossa murskaillaan päitä, olisi ollut väistämättä nou nou minun silmilleni. (Eipä sellaista tosin vuonna 1970 muutenkaan näytetty.)

Mutta nyt.

Mikä tahansa on mahdollista. Mitä tahansa saa tehdä. Ja Hollywood-studioiden äänettömänä yhtiömiehenä toimii Valtion elokuvatarkastamo, jonka mielestä on ihan okei, että lapset katselevat, kuinka kallo rutajaa verisen nuijan alla.

Ei jumalauta tätä maailmaa.

(Julkaistu Apinalaatikossa 14. 12. 05) 

4 responses to “Lapsi, katso kuinka kallo hajoaa

  1. Sanopa muuta. Mutta kun tässäkin asiassa tuntuu olevan kyse ”suuresta heilurista”. Mennään äärilaidasta toiseen, kun tolkullista keskitietä ei osata etsiä tai haluta löytää. Muistan hyvin, kuinka aikanaan Stockan leluosastolta siivottiin nallipyssyt pois, kun ne ovat niin väkivaltaisia. Ja nyt sitten tämä. On kohtuutonta vaatia yhteiskuntaa kantamaan koko vastuu lasten kasvattamisesta (kun joidenkin mielestä osa vanhemmista ei siihen kykene ollenkaan), mutta kyllä sen pitäisi kuitenkin oma leiviskänsä hoitaa vähän tarkemmin kuin nyt esimerkiksi tässä tapauksessa.

  2. musta on surullista, että elokuvatarkastamon päätöksiä pyörretään levittäjien valitusten vuoksi. Kuka antoi levittäjille oikeuden valittaa elokuvatarkastamon asettamista ikärajoista?

  3. Ville kysyi kuka antoi oikeuden. Vastaus on helppo: eduskunta. Valitusoikeus elokuvalautakuntaan ja edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on ollut maaliskuusta 1946 lähtien.

    Tarkastamon ikäraja joustoineen on velvoittava, mutta se ei ole sama kuin suositus. Jos tietää lapsensa herkäksi, EI kannata mennä ikärajajoustoa hyväksi käyttäen elokuviin tai katsoa vastaavia kuvaohjelmia televisiosta.

    Vanhempien on oikeasti otettava tästä vastuuta.

    Elokuvalautakunta on tänä vuonna muuttanut elokuvatarkastamon päätöksiä kahdesti. Puolen tusinaa kertaa muutosta ei ole tullut. Yleisin muutos on tämä K15 –> K11. Nyt suunnitellaan uutta ikärajaa K13, mutta esitystä siitä ei vielä ole.

  4. Unohtui sanoa, että kaimani syyttää väärää puuta. Valtion elokuvatarkastamo antoi King Kongille ikärajan K15. Asiasta ei tarvittu äänestystä, sillä se tehtiin yksimielisesti (5-0).

    Tarkastamosta riippumaton Valtion elokuvalautakunta laski levittäjän valituksesta ikärajan seuraavalle alemmalle portaalle, joka on K11. Elokuvalautakunta oli 12.12. päätöksessään yksimielinen (äänin 5 – 0).