Suuri ikärajahuijaus, osa 2

Syyllistin Valtion elokuvatarkastamoa Valtion elokuvalautakunnan synneistä. Pahoitteluni. Useimmissa tapauksissa se maahantuojien kanssa toimiva, kaupallista väkivaltaa lapsille tarjoava äänetön yhtiömies ei siis ole Tarkastamo vaan Lautakunta.

Periksi en silti anna. Tilanne on katastrofi.

Kynnys verisen väkivallan kuvaamiseen ja esittämiseen on koko ajan madaltunut. Se, mikä kymmenen vuotta sitten olisi ollut splatteria, on nykyisin mahdollista elokuvissa, joita saavat katsoa – vanhemman seurassa, ikään kuin se jotain auttaisi – yhdeksänvuotiaat. Turpiin tulee, kallo halkeaa ja raajat irtoavat. Mut hei, ei hätiä mitiä, kyllähän vanhemmat valvovat, ettei liian nuori näe sellaista.

Just joo ja lässyn lässyn.

Katsokaa Valtion elokuvalautakunnan viimeaikaisia päätöksiä. Ne tukevat lähes järjestäen kaupallisen elokuvatuotannon tavoitteita maksimoida yleisö niin sanotuille event-elokuville, siis potentiaalisille megahypersuperkassamagneeteille. Koko perhehän pitää saada elokuviin, siitä tulee paras kate.

Tästä lähtee:

    Taru sormusten herrasta: Sormusten ritarit. Tarkastamo: K-15. Lautakunta: K-11. Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu. Tarkastamo: K-15. Lautakunta: K-11.

    King Kong. Tarkastamo: K-15. Lautakunta: K-11.

Välillä antaa Tarkastamo sivustatukea: kaikki Harry Potterit K-11 siitä huolimatta, että sarja sen kun raaistuu. Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia — K-11. Niinpä, eihän örkkien listiminen ole raaistavaa.

”Vanhempien on oikeasti otettava tästä vastuuta”, kirjoitti muuan leffafani tuossa alempana.

Eli tavallisen suomalaisen isän tai äidin pitäisi King Kongin mainosta katsoessaan tajuta, ettei ikäraja oikeastaan tarkoita yhtään mitään, että se on pelkkä lätkä jonka joku äijä- ja muijakööri on leffalle pamauttanut, että ikärajasta huolimatta elokuva voi olla sellainen, että lapsi – yksitoistavuotiaskin – näkee siitä painajaisia.

Ei jumalauta.

Ei lapsen tarvitse olla mitenkään erityisen herkkä joutuakseen pois tolaltaan kohtauksesta, jossa joltakulta pannaan nuijalla pää tohjoksi. Ja se, ettei koko aktia näytetä, vain pahentaa asiaa.

Puhumattakaan Sormusten herran kauhuvirityksistä tai uusimman Potterin Voldemort-hersyttelystä.

Vähän rajaa siinä vastuun kuuluttamisessa, fanipojat.

Kun kerran ikärajasysteemi on olemassa, ja kun tavallinen elokuvissakävijä nimenomaan ymmärtää sen suositukseksi, vastuu ikärajoista on niistä päättävillä, ei loppukäyttäjällä.

(Yllä oleva kuva on pikku provo. Kaikki me videosensuuria vihanneethan muistamme Ferraran Driller Killerin, se oli yksi niistä leffoista, joista pätkiä näyttämällä saatiin koko eduskunta hysteerisesti vaatimaan maailmanhistorian typerintä lakia. Ne ajat ovat ohi. Vai ovatko?)

<>(Julkaistu Apinalaatikossa 18. 12. 05) >

13 responses to “Suuri ikärajahuijaus, osa 2

  1. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Mutta suuri kysymys kuuluu: miksi ihmeessä elokuvalautakunta tekee noita ikärajan laskemispäätöksiä? Onko näillä ihmisillä jotain kytköksiä esim. maahantuojiin?

    Kokoonpano: puheenjohtaja: hallitusneuvos Erkki Norbäck opetusministeriö; varapuheenjohtaja: budjettineuvos Arto Merimaa valtiovarainministeriö; jäsenet (varajäsenet suluissa): valtiotieteen kandidaatti, perheneuvolapsykologi Sari Heinonen (filosofian maisteri, äidinkielen opettaja Minna Hautaniemi), professori Tuula Tamminen (yhteiskuntatieteen tohtori Kirsi Pohjola), kasvatustieteen tohtori Ritva-Sini Härkönen (viestintäpäällikkö, psykologian tohtori Anu Mustonen) ja tutkija Kimmo Laine (toiminnanjohtaja Heikki Keskinen).

  2. Asiaa pitää tutkia. Minusta linja on vähintäänkin outo.

  3. Voihan minua kyllä leffafaniksikin sanoa. Hassua kyllä ensimmäinen kerta tulla kutsutuksi tuolla nimellä. Kirjoitan paraikaa elokuvatarkastamon historiaa.

    Aloita vaikka Opetusministeriön monisteella 2004:10. Luonnos toimintaohjelmaksi 2005-2007. Mediaväkivalta. Lapset ja media. OpM:n kulttuuri, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto.

    Voit jatkaa Opetusministeriön julkaisulla 2003:19. ”Arviointi kuvaohjelmien tarkastamista koskevan lainsäädännön vaikutuksista ja sen tavoitteiden toteutumisesta sekä alan kehitystoimista Euroopassa.” Sama julkaisija.

    Myös Eduskunnan kanslian julkaisu 1/2003 saattaa olla hyödyksi: ”Sosiaalinen alkupääoma ja tietotekniikka. Loppuraportti.” Tulvaisuusvaliokunta. Teknologian arviointeja 14.

    Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 17/2004: Anne Alvisalo & Pekka Santtila: ”Pahat pojat -elokuva ja rikollisuus. ’Saanut ehkä vähän ideaa, muta omaa päätä sitä kummiski käyttää'”

  4. Ja vielä:

    Riitta Martsola, Minna Mäkelä: Kuvaohjelmien ikärajat ja lastensuojelu. Ala-asteen oppilaiden näkemyksiä kriittisen katselun työpajassa (2004) – löytyy PDF:nä VET:n sivuilta.

    http://www.vet.fi/tiedote/Julkaisut_alku.html

    Uusimmat julkaisut eivät näytä olevan vielä netissä.

  5. Noh noh, lehtori ei nyt loukkaannu, kyllä ne akateemiset krediititkin muistetaan.

    Ehkä kuitenkin aloitan tutkimustyöni pinnallisen lehtimiesmäisesti sillä tavalla, että soitan Lautakunnan puheenjohtajalle ja pyydän perusteluita päätöksille, jotka näyttävät suosivan väkivaltaista viihde-elokuvaa. Straight from the horse’s mouth.

  6. Lue edes tuo Martsola & Mäkelä, kun sen saa netistä, eikä ole pitkä. Tulee vähän hajua itse asiasta, sen teoriataustasta ja sovelluksista. Kirjoittajat ovat tarkastamon sensoreita, ja myös lapsiin erikoistuneita ammattilaisia.

    Vinkki. Pyydä tarkastamosta tarkastamon perustelut omalle ikärajalleen. He toimittavat sellaisen aina lautakunnalle. Nykyisin lausunnot ovat varsin perusteellisia.

    [Apropos. Titteleistä viis, mutta linkitystapasi oli vähän hassu, kun kerran kommenttilaatikkosi näitä linkitysosoitteita kysyy. Nyt on sitten sanottava, että en ole enää yliopistonlehtori, vaikka vanha nettisivu niin sanoo, vaan elokuva-arkiston tutkija. (Kun ei ole yliopiston koneelle salasanaa, ei saa korjatuksi sikäläistä kotisivua ja kun siinä on monta käytännöllistä linkkiä niin ei viitsi antaa tuhottavaksi kokonaan, vaikka varmaan pitäisi.)]

  7. Hyvin puhuttu Jari. Leffafanina ja paljon leffoja lasten kanssa katselleena olen samaa mieltä leffojen ikärajoista. Lisää kommenttia blogissani vielä pienemmille suunnattujen leffojen ikärajoista.

    PS.
    Aika selvästi sanotaan väkivallasta Elokuvatarkastamon ikärajaperusteissa:

    ”K-11: Kategoriaan kuuluvia elokuvia ovat seikkailuelokuvat, joissa miekkailu- tai ampumiskohtauksia voi olla paljonkin ilman että väkivaltaa korostetaan tai näytetään yksityiskohtaisesti.”’

    Aika selvää Suomea minusta. Miksi perusteita ei noudateta?

  8. Niinpä niin. Helposti sitä wanhana unohtaa minkälaisia leffoja on pienenä katsonut. Eiköhän Jarikin nähnyt silloin ne aikakauden äksönsuosikit, televisiosta tietty. Ja varmasti kivempi katsoa joku pelottava leffa teatterissa ja päästä sitten kyydissä kotiin/kaveriporukalla, kuin katsoa salaa klo 23.00 alkavaa kauhupätkää, jonka jälkeen nukkumaan.

    Olihan Arskakin järkyttynyt Lastentarhan kyttää filmatessaan tiedusteltuaan kuinka moni kersoista oli nähnyt Predatorin..

  9. No heh heh.

    Kovinta, mitä alle kymmenvuotiaana näin, oli se vanha Titanic-versio telkkarista.

    Ei siihen aikaan lapsille näytetty kovaa väkivaltaa.

    Manaajan näin kyllä liian nuorena, olin ehkä 15, faijan kanssa mentiin leffaan. Taksikuski taisi tulla nähtyä 16-vuotiaana. Molemmat K-18-leffoja. Manaaja aiheutti pitkäaikaisia pelkoja.

    Olen muuten tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisessa hemmetin lautakunnassa pitäisi olla mukana vähintään yksi oikeasti väkivaltaisen kuoleman kanssa tekemisissä ollut asiantuntija, esim. poliisi tai lääkäri. Tulisi vähän reaalimaailmaa niihin pohdintoihin.

  10. Muutama pointti:

    1) Ennen kuin täysin tuomitsee Tarkastamon ja lautakunnan linjan, kannattaa sitä varmaan verrata kansainvälisesti. King Kongille on maailmalla annettu seuraavat ikärajat:

    UK:12A
    Czech Republic:12
    Singapore:PG
    Japan:PG-12
    New Zealand:M Switzerland:12(canton of Vaud)
    Norway:11
    Switzerland:12 (canton of Geneva)
    Canada:14A
    Germany:12
    Finland:K-11
    Ireland:12A Netherlands:12
    Denmark:11
    Australia:M
    USA:PG-13
    (Lähde: imdb.com)

    Aika hyvin siis näyttäisi Suomi olevan mukana yleisessä linjassa. Kannattaa myös huomata, ettei yksikään maa ollut antanut Kongille k-15 -luokitusta, joka olisi ollut seuraava Suomessa käytettävissä ollut pykälä.

    Tuntuisi aika oudolta, että Suomalaiset lapset (ja ikärajakäytäntö) poikkeaisivat kovin vahvasti muista länsimaista.

    2) King Kong, Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter ovat kaikki fantasiaelokuvaa. Itse katselin Tähtien Sotia (k 12) ja Indiana Joneseja (K14 ja k16) 8-9 -vuotiaana, eivätkä ne traumoja jättäneet, vaikka raatoja tulee roppakaupalla. Myös lapsi erottaa tarun ja toden.

    3) Miksi kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että vaikka ekaluokkalainen voi ilman mitään ikärajoja lukea TSH:n tai vaikka King Kongin krijaversion? Yleensä tätä perustellaan sillä, että elokuva olisi jotenkin vaikuttavampi taidemuoto. Silti esimerkiksi prof. Pertti Hemanus on todennut, ettei mediatutkimuksessa ole yrityksistä huolimatta onnistuttu löytämään todisteita väkivaltaisten elokuvien raaistavasta vaikutuksesta.

  11. 1. Kannattaa huomata, että elokuva on Australiassa M ja Yhdysvalloissa PG-13. Ja mitä sitten, vaikka se olisi jossain muussa maassa vaikka sallittu vastasyntyneille? Tehkööt he omat virheensä.

    3. Jos vähän luet alan kirjallisuutta ja perehdyt lapsipsykologiaan, huomaat, että et ehkä itse ole paras kertomaan, onko sinulla traumoja vai ei.

    3. Sediksen tuossa yllä suosittelemat Tarkastamon sensorit Martsola ja Mäkelä vastaavat viisaasti tähän viimeiseen puhkikuluneeseen väitteeseesi:

    ”Kuvaohjelman vaikutuksia lapsiin on mielestämme viimeaikaisessa keskustelussa vähätelty
    sanomalla, että myös lapsille tarkoitettu kirjallisuus, vaikkapa Grimmin sadut lapsiin
    kohdistuvine julmuuksineen, ovat lapsille tärkeitä aggressiivisten ja vaikeiden tunteiden
    käsittelemiseksi. Ei ole nähty eroa sillä, ovatko lapsille tärkeät myyttiset, sadunomaiset
    ainekset luettavissa vai nähtävissä, ja tällä perusteella kuvallista aineistoa ei ole pidetty sen
    vahingollisempana kuin kirjallistakaan. Visuaalinen kuvasto, joka on valmista ja
    tunnesisällöiltään tehokkaaksi suunniteltua voi traumatisoida lasta, koska näköhavainnon ja
    samaistumisen kautta mieli joutuu ottamaan vastaan tietynhetkiselle kehitykselle
    mahdottoman, traumatisoivan kokonaisuuden. Lapsella ei ole mahdollisuutta asettaa
    näkemäänsä tietynlaiseen kategoriaan, etäännyttää tai jalostaa mielessään kuten aikuisella,
    koska tällaiset toiminnot psyykkisessä kokonaisuudessa syntyvät vasta kypsymisen myötä.
    Luettuun tai kuultuun tarinaan lapsi sitä vastoin luo itse kuvat oman kehitystasonsa
    mukaisesti, sen ylitse lapsi itse ei voi mennä. Ihmisen psyyke käyttää vaistonvaraisesti
    suojamekanismejaan: mitä lapsi ei voi käsittää, siltä hän tarvittaessa suojautuu. Näköhavainto
    ei siis pysty suodattamaan lapselle vahingollisia elementtejä, vaan suojautumisen kyky
    kehittyy vasta vähitellen kehittyvän lapsen psyykkiseen kokonaisuuteen. Visuaalisia tarinoita
    ei voi rinnastaa verbaalisiin satuihin: symbolinen taso elokuvassa on valmiiksi luotu kun taas
    kirjallisuudessa sen luojana on lapsi itse, ja tätä symbolista tasoa luodessaan hänellä on
    käytössään oman psyykensä suojamekanismit.”

  12. Täyslaidallinen taustatukea Jarille todellisesta elämästä.

    Kolmivuotias voi nähdä painajaisia Muumi-lastenohjelmien möröstä mutta ei Tuhannen ja yhden yön tai Grimmin satujen pahiksista.

    Enkä minä aikoinani nähnyt painajaisia Manaajat-kirjasta, mutta leffa-versiosta näin.

  13. Minunkin mielestäni on Suomen ikärajojen kannalta aika yhdentekevää, mitä ikärajoja kullekin elokuvalle on muissa maissa asetettu.

    Jos päätökset tehdään sen mukaan, mitkä ovat ikärajat muissa maissa, niin silloinhan Suomen ikärajojen päättäjänä ei ole enää elokuvatarkastamo/lautakunta, vaan muiden maiden vastaavat elimet. Päätökset on siis tehtävä itsenäisesti kansallisella tasolla.

    Todettakoon myös, että Buena Vista International Finlandin tiedotteen 13.12.05 mukaan King Kong on Ranskassa ja Belgiassa lapsille SALLITTU, joten muiden maiden ikärajoista ei todellakaan tule ottaa mallia. Olkaamme me malliksi muille!