Maailmojen sota

Oletteko kuulleet sellaisesta porukasta kuin suuret ikäluokat?

Niin arvelinkin. Kukapa ei olisi voinut niistä kuulla. Metelihän on niin kova, että tärykalvot törisevät. Ja tilanne vain pahenee. Odottakaas, kun ne jäävät eläkkeelle. Sitten vasta eletään suurten ikäluokkien valtakunnassa.

Suuriksi ikäluokiksi kutsutaan suomalaisia babyboomereita, niitä jotka syntyivät heti sodan jälkeen mutta ennen vuotta 1950. Tätä jengiä on niin paljon, että kun he jäävät eläkkeelle – aivan kohta siis -, siitä aiheutuu melkoinen yhteiskunnallinen mannerlaattojen tärinä.

Kuten äänensävystäni voi päätellä, suhtaudun asiaan ristiriitaisin tuntein. Etten sanoisi ärtyneesti.

Ennen muuta minua risoo se, että kohta ei tässä maassa mistään muusta jauhetakaan kuin näistä tulevista eläkeläisistä. Mainostajat ja markkinamiehet ovat heräämässä tajuamaan heidän asiakaspotentiaalinsa. Media tehtailee trendijuttuja ”pirteistä” ja ”energisistä” ikäihmisistä. (Entäs ne väsyneet?) Puhutaan ”aikuisista” ja ”keski-ikäisistä” ikään kuin me nuoremmat olisimme sylilapsia.

Oikeasti – vähän rajaa.

Ensinnäkin: vaikka tuo porukka pääseekin vapaalle, muu Suomi jää edelleen töihin. Pyörät pyörivät, tuotanto jatkuu, elämä menee latujaan. Vauvoja syntyy, nuoriso bilettää, tulee uusia kotkotuksia ja vanhat häipyvät.

Toiseksi, ja tämän kehottaisin kaikkia niitä huomaamaan, jotka kohkaavat suu vaahdossa nimenomaan suurista ikäluokista:

Se on vain yksi sukupolvi.

YKSI SUKUPOLVI.

Ei ”suuret ikäluokat” ole mikään eläkeläisten tai ikääntyvien suomalaisten synonyymi. Se vain määrittää yhden, tiettynä ajanjaksona syntyneen väestönosan. Ei yhtään enempää.

Kun minä jään eläkkeelle – jos nyt eläkkeelle enää silloin jäädään -, minulla ei ole mitään tekemistä suurten ikäluokkien kanssa. Minä olen eläkeläisenä heistä yhtä kaukana kuin oma poikani tulee olemaan minusta. Siis suunnilleen yhtä kaukana kuin alkuperäinen Tähtien sota on Episodi III:sta. Jos tällainen vertaus sallitaan.

Toisin sanoen:

Yksi osa suomalaisista on jäämässä pois työelämästä, ja koko maa vaahtoaa siitä kuin asteroidi olisi iskemässä keskelle Helsinkiä.

Ottakaa nyt hyvät ihmiset iisisti. Muuten käy niin, että parin vuoden kuluttua joudutaan miettimään, miksei kukaan ole kiinnostunut työikäisistä, ai niin, onhan niitäkin vielä. Sekin on ikärasismia, uskokaa tai älkää.

Lenita Airisto jo tuuletti Seurassa: ”Vuonna 2009 Suomessa on enemmän 65-vuotiaita kuin alle 15-vuotiaita. Mitäs tähän sanotte!”

Sanon että surullista.

Vielä yksi asia:

Näiden suurten ikäluokkien jäseniä vaivaa kummallinen katkeruus. Tai ainakin monia heistä. Puhuvat ikään kuin heitä olisi koko ikänsä potkittu päähän. On kuulemma tullut nuorempia ikäluokkia ja vanhoja on alettu haukkua muutosvastarintaisiksi, eivät ole enää kelvanneet, on nimitelty eläkepommiksi (siitäkös vasta jaksetaan kaunaa kantaa) ja pantu syrjään hyvistä duunipaikoista.

Tämä on hämmentävää puhetta, sillä suuret ikäluokat ovat koko elämänsä eläneet hyvin. Ei ole ollut sotia eikä puutetta, maa on vaurastunut, töitä on riittänyt kaikille, lapset on ollut varaa pistää kunnon kouluihin. Ja tulevaisuuskin on taattu, koko maahan on polvillaan heidän edessään.

Mistä sitten kiikastaa?

Miksi nämä ihmiset ovat niin kovin vanhan oloisia verrattuina vaikkapa kymmenen vuotta nuorempiin?

Funtsikaa: Vuonna 1945 syntynyt suomalainen oli 30-vuotias, kun Springsteenin Born to Run ilmestyi, 31-vuotias punkrockin syntyessä ja 32, kun Tähtien sota tuli valkokankaille.

Aivan otollista maaperää hyville vaikutteille siis.

Silti harvoilla 60 täyttävillä on alkeellisintakaan käsitystä popkulttuurista. Itse asiassa monet suhtautuvat esimerkiksi rockiin ja tieteisleffoihin suorastaan vihamielisesti ja väittävät, että nämä ovat niitä sukupolvikysymyksiä. Höpö höpö. Sukupolven raja kulkee 20 vuodessa, joten esimerkiksi minä en edes ole eri sukupolvea kuin nämä suurten ikäluokkien väärällä jalalla nousseet. Ja silti me olemme kotoisin aivan eri maailmoista.

Voisiko olla niin, että hauska elämä vähän niin kuin meni näiltä hepuilta ohi, keski-ikä iski ennen aikojaan, maailmasta jäi iso klimppi huomaamatta, ja nyt ottaa pannuun niin vietävästi?

Ja sehän on tietysti kaikkien muiden vika.

(Julkaistu Apinalaatikossa 31. 12. 05)

Kommentointi on suljettu.