Se ei ole lintu, se ei ole lentokone… se on sananvapaus!

Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä. Kulttuurit törmäävät, maailmankatsomusten mannerlaatat kolisevat. Mikään ei enää ole itsestään selvää. Tulevaisuus on hämärä.

Ensin Google myi sielunsa Kiinalle. Ja nyt muslimit vaativat Tanskalta anteeksipyyntöä sananvapauden toteuttamisesta.

Vanhana uskontotieteilijänä olen vannoutunut kulttuurirelativismin puolestapuhuja. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kukin pitäköön arvoistaan kiinni. Se on sitä selkärankaisuutta.

Meillä länsimaissa – ja tietysti muuallakin, vähän vaihtelevasti tosin – pidetään sananvapautta yhtenä demokratian kulmakivistä, vai mitä parruja ne nyt ovatkaan.

Ideana on, että kaikesta pitää saada julkisesti puhua, että ketään ei sensuroida ja että jos kärhämää tulee, riippumaton oikeuslaitos hoitaa homman.

Tämä on toiminut aika hyvin.

Kiinassa, joka on luotijunan vauhdilla etenevästä talouskasvustaan huolimatta / sen ansiosta edelleen yksipuoluediktatuuri, sananvapautta ei pidetä kovin hyvänä ideana, koska sillä pelillä saattaa tavallisten tallaajien aivoihin päätyä ihan kummallisia kotkotuksia.

Kuten moniarvoisuus, ihmisoikeudet ja kansanvalta.

Kiinassa katsotaan, että tuollaiset sanat vievät perikatoon, ja sellainen taas olisi miljardin ihmisen mittakaavassa koko planeetalle paha juttu.

Fair enough. Kiinan johto ei näissä asioissa kainostele. Vapauksia ei ole, jokainenhan sen näkee, googlatkaa vaikka.

Mutta auta armias, kun fiksut länsimaalaiset pääsevät vauhtiin perustellessaan sitä, miksi Kiinan kanssa pitää kaikesta huolimatta käydä kauppaa ja miksi sinne pitää myydä teknologiaa ja nettipalveluita, jotka edesauttavat harvainvaltaa.

Kiinaa on kuulemma rohkaistava avautumaan, muutoksen on oltava hallittua, mikään ei muutu yhdessä yössä, sensuroitu Googlekin on parempi kuin ei Googlea ollenkaan ja niin edelleen.

Tämän vielä ymmärtää. Ainakin silloin, kun se tulee kauppamiehen suusta. Olen kuullut pöllömpiäkin hätävalheita.

Aivan poskettomia sitä vastoin ovat väitteet, että sananvapaus – ja monipuoluejärjestelmä ja vaalit ja muut sen sorttiset asiat – olisi jotenkin ei-kiinalainen asia, että auktoriteettiuskon ja konfutselaisuuden takia kiinalainen kulttuuri hylkisi tällaisia käsitteitä kuin siirrettyä sydäntä.

Vähän rajaa.

Ymmärrän kyllä, että ”kiinalaisuutta” sanan länsimaisessa merkityksessä voi yrittää ymmärtää noinkin, mutta kehottaisin silti sopivassa tilaisuudessa kysymään asiaa vaikka muutamalta vankilassa viruneelta toisinajattelijalta.

Vastaus voi olla yllättävä.

Nyt onkin kiinnostavaa nähdä, miten Tanska pitää pintansa pilakuvakohussa. Alkaako se ”ymmärtää” ”muslimien” arvoja ja menee hattu kädessä pyytämään anteeksi omien periaatteidensa noudattamista, vai ymmärtääkö se, että muslimimaailma on valtava kokonaisuus, johon mahtuu paljon muutakin kuin al-Qaida ja uhoavia palestiinalaisia?

Tietenkin kysymys on mutkikas. Jyllands Postenin Muhammed-kuvat ovat aidosti loukanneet ihmisiä. Kannatan Jaakko Hämeen-Anttilan ajatusta, että yleisen kohteliaisuuden nimissä kannattaisi ehkä joskus hiukan katsoa, mitä julkaisee. Mutta tarkoittaako se, että Tanskan hallituksen on taivuttava riehunnan edessä? Ja mitä seuraavaksi? Kriittinen kirjoitus intifadasta johtaa pommeihin?

(EDIT 31-1: Kas näin. Varmaan yksi historian massiivisimmista anteeksipyynnöistä, kohteena ”muslimimaailma”.)

2 responses to “Se ei ole lintu, se ei ole lentokone… se on sananvapaus!

  1. Eikö nämä kuvat ole herättäneet reaktioita ympäri islamilaista maailmaa. Aika monessa maassa boikotoidaan nyt tanskaa, ja tämä palestiinalaisten riehuminen on vain jäävuoren huippu.

    Ja asettuvatko EU sekä muut länsimaat Tanskan tueksi? Eivät tietenkään, sehän olisi AIVAN liikaa pyydetty.

  2. Kuinka paljon sitä aina toivoisikaan, että asiat menisivät oman mielen mukaan. Muidenkin asiat.