Rynkyt pois, sitten jutellaan

Pilapiirroskohu on sitten viime postaukseni paisunut vallan mahdottomaksi, joten päivitys on paikallaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että Jyllands-Postenin anteeksipyyntö oli älytön (ja hyödytön). Ja vielä älyttömämpi on ajatus, jota esimerkiksi Tuomioja näyttää kannattavan, että valtion pitäisi pyytää anteeksi median puolesta.

Selitän.

Kun kerran Jyllands-Posten oli pohtinut pilakuvien julkaisemisen loppuun asti ja löytänyt päätökselleen vedenpitävät journalistiset perustelut, asian ylimalkainen pahoitteleminen jälkikäteen ei aja kenenkään etua. Ensin lehti julistaa suureen ääneen periaatteellisuuttaan ja sitten pyytää anteeksi samaa asiaa. Ei kovin vakuuttavaa.

Sen sijasta lehti olisi voinut tehdä jonkin konkreettisen teon osoittaakseen, että se ymmärtää ja kunnioittaa muslimien tunteita – vaikkapa lahjoituksen jollekin yleishyödylliselle instanssille, joka parantaa oloja esimerkiksi Lähi-idässä. Ja sen jälkeen lähettää päätoimittajansa kiertueelle puhumaan väkijoukoille suoraan.

Tanskan hallitus hölmöili syksyllä, kun se ei ottanut muslimimaiden lähettiläitä vastaan. Siinä olisi ollut hyvä tilaisuus kasvoista kasvoihin kertoa tärkein: hallitus ymmärtää muslimien mielipahan, mutta länsimaiseen järjestelmään kuuluu median riippumattomuus, mikä tarkoittaa, että media on itse vastuussa omista teoistaan ja hoitaa niin ollen myös omat anteeksipyyntönsä.

Mikään ei olisi estänyt pääministeriä tästä huolimatta ilmaisemasta hallituksen kantaa – että sen mielestä pilakuvat olivat mauttomia. Siis jos hallitus oikeasti oli tätä mieltä. Veikkaan, että syksyllä ei koko asiaa oikein ajateltu loppuun asti.

(Tietoisku: Lukekaa hyvät ihmiset vaikka Wikipediasta, mistä asiassa alun alkaen oli kyse. Kuvia ei siis suinkaan julkaistu ihan huvikseen.)

Itse olisin höyrypäisyyttäni saattanut tehdä saman mokan kuin JP:n päätoimittaja, eli julkaista kuvat ajattelematta, että vaikka projekti oli sananvapauskeskustelun kannalta kiintoisa, se tunkeutuisi kuin jääpiikki muslimien uskonnollisen identiteetin ytimeen.

Mutta nyt – miksi ihmeessä minä nyt ne kuvat julkaisisin?

Miksi pistäisin lehteen kuvia, joista miljoonat ihmiset ovat ilmaisseet syvästi loukkaantuneensa? Kuvia, jotka mauttomasti karrikoivat muslimeja ja ovat muutenkin typeriä? Kuvia, joiden julkaiseminen olisi selkeästi meidän omien Journalistin ohjeidemmekin vastaista?

Mitvit on kirjoittanut asiasta kauneimman tähän mennessä lukemani suomenkielisen puheenvuoron, todellisen kirkkaan ajattelun mestariteoksen. Mutta en ymmärrä, miksi minun silti pitäisi hyväksyä hänen päätöksensä julkaista pilakuvia blogissaan.

Sallinette vertauksen.

Suomen suurin sanomalehti julkaisee etusivullaan kuvan alastomasta miehestä, jolla on valtaisa erektio.

Seuraa hirmuinen kohu. Tilausperuutuksia satelee oikealta ja vasemmalta. Mediayhtiön muitakin tuotteita uhataan boikotilla.

Mutta muu media seisoo selkä suorana yhdessä rintamassa. Pian ilmestyy kaikkien suurimpien lehtien etusivuilla sama kuva jättistondiksesta. Eläköön sananvapaus!
Muslimien pahastumista tuntuu olevan mahdottoman vaikeata ymmärtää.

Ajatellaan, että ainahan ne jostain rähisevät, herran jestas sitä herkkähipiäisyyttä.

Mutta asia nyt sattuu olemaan niin, että tämä kysymys kuvista on islamin ja sen kulttuureiden hermoherkintä ydintä, vähän samalla tavalla kuin sananvapaus on meidän, ja kun niin on, muslimien subjektiivinen loukkaantumiskokemus pitäisi hyväksyä.

Siihen ei pidä sekoittaa kysymystä vastareaktioiden väkivaltaisuudesta muslimimaissa.

On turha elvistellä, että meillä Suomessa ei mistään asiasta ruvettaisi väkivallalla uhkailemaan. Ehkä ei. Mutta unohdamme helposti, että meillä ei ole slummiköyhälistöä, joka lähtee kaduille pienimmästäkin yllykkeestä, ja aivan erityisesti meiltä puuttuu raskaasti aseistautunut, koraanikouluissa opiskellut työttömien nuorten miesten joukko, joka on jo valmiiksi suivaantunut läntiselle maailmalle kaikenlaisista loukkauksista, todellisista ja kuvitelluista.

Mikään edellä kirjoittamani ei tarkoita, että riehunnan ja väkivallan edessä pitäisi taipua, tai että riehujien kanssa pitäisi edes neuvotella. En itse asiassa pitäisi lainkaan kohtuuttomana, että Tanskan hallitus vaatisi muslimimailta anteeksipyyntöä lippujen polttamisesta ja suurlähetystöjen tuhrimisesta. Jokainen valtio on vastuussa laista ja järjestyksestä, ja vielä erikseen diplomaattien turvallisuudesta, eivätkä islamilaisten maiden johtajat siten voi vetäytyä minkäänlaisten ”ei me niitä poltettu” -argumenttien taakse.

Jos olisin Tanska, sanoisin: rynkyt pois, sitten jutellaan.<

>><

>(Julkaistu Apinalaatikossa 3. 2. 06) >

2 responses to “Rynkyt pois, sitten jutellaan

  1. Lex Wallenstein on myös tyrmistynyt. Tuomioja on taas leikkimässä suvaitsevaista supersankaria. Lex Wallenstein ei näin hänen asemassaan tekisi.

  2. Luin jossain: ”Piereskely on jokaisen perusoikeus ja tata henkilokohtaisesti kannatan. Toisaalta en voi hyvaksya sita, etta joku piereskelee kavoilleni”.