Trainers’ House, valtio valtiossa

En tiedä oletteko huomanneet, mutta Trainers’ House on kaikkialla. Vai tiedättekö firmaa, johon se ei olisi liimautunut? Kohta kai Alepan kassajonossakin seisoo Sarasvuon mies tarjoamassa kokiksen ja sipsien oheen valmennustuotteita.

Jossain vaiheessa viime vuosikymmenellä Oy Suomi Ab:ltä katosi kyky pitkäjännitteiseen ajatteluun, ja lyhyessä ajassa maastamme tuli konsulttiyhteiskunta.

Konsulttiyhteiskunnassa muutosjargon korvaa puheen, psyykkaus työnteon ja pop-psykologinen ”innostaminen” henkilöjohtamisen. Konsulttiyhteiskunta ei harkitse eikä ajattele vaan kiihkoilee ja soheltaa. Konsulttiyhteiskunnassa kaikki on nopeaa ja lyhytaikaista, niin ruoka kuin terapiakin. Konsulttiyhteiskunnassa älyn bulevardit kasvavat rikkaruohoa ja tahtotilazombiet laahustavat ikuisessa valmennuspöhnässä konsulttien asvaltoimia oikopolkuja konsulttien visioimiin päämääriin.

Sarasvuo oli pioneeri. Hän oivalsi, että laman jälkeen Suomella oli kiire. Höpöpuhe oli loistava tuote siihen markkinarakoon. Vedit copy-pastella Penguin Book of Great Quotesista pintaviisautta PowerPointiin ja siitä naurua pidätellen liikkeenjohdon kiitolliseen kitaan.

Nerokkain oivallus oli tietenkin se, ettei valmennuksella ole takuuta. Viallista tuotetta ei voi palauttaa, koska lopputulosta ei voi mitata. Itse asiassa epäonnistuminen tuottaa konsultille vain lisää bisnestä vähän samalla tavoin kuin jojolaihduttaminen Painonvartijoille. Kun psyykkauksesta huolimatta liikevaihto ei nouse ja henkilökunta vain räytyy, palataan Jarin syleilyyn. Konsulttibisneksessä asiakas on aina väärässä.

Parannuksen tehnyt amerikkalainen konsultti Matthew Stewart tiivistää Atlantic Monthlyssa (€):

”In my experience (–) consultants monitored the progress of former clients about as diligently as they checked up on ex-spouses (of which there were many). Unless there was some hope of renewing the relationship (or dating a sister company), it was Hasta la vista, baby. And why should they have cared? Consultants’ recommendations have the same semantic properties as campaign promises: it’s almost freakish if they are remembered in the following year.”

Jumaloidusta MBA-tutkinnostataan Stewartilla ei ole kovin imartelevaa käsitystä:

”(–) The impression I formed of the M.B.A. experience was that it involved taking two years out of your life and going deeply into debt, all for the sake of learning how to keep a straight face while using phrases like ’out-of-the-box thinking,’ ’win-win situation,’ and ’core competencies’.”

Tuttua tekstiä jokaiselle, joka on joskus joutunut vaahtosuisen konsultin uhriksi. Liikkeenjohdolliseen valmennukseen nimittäin on mahdotonta osallistua, ellei ensin omaksu – ja hyväksy – konsulttijargonia. Se on sekavaa fingelskaa, jonka kyseenalaistaminen torppaa koko ”valmennusprosessin”. (Muistan kerran aiheuttaneeni mykistyneen hiljaisuuden pelkästään kysymällä, mitä se tahtotila oikein tarkoittaa.)

Näyte Accenturelta:

”Process Strategy -osa-alueella pyritään tunnistamaan strategiat, jotka ovat olennaisia asiakkaan prosessien kehittämisen kannalta. Tunnistamme myös kehittämistä vaativat kyvykkyydet ja prosessit.”

Sarasvuota olen kuullut kerran, vuosia sitten. Nyt-liitteen silloinen esimies JP Raeste oli kutsunut hänet esitelmöimään toimitukselle ikään kuin hyvitykseksi siitä, että häntä oli eräässä Nytin tv-arviossa nimitelty fasistiksi, mistä hän oli (syystäkin) loukkaantunut.

Sarasvuo aloitti spielinsä normaaliin tapaan hihat käärittyinä ja kädet vispaten. Yleisö ei kuitenkaan pysynyt hiljaa vaan alkoi esittää välikysymyksiä valmentajan väitteistä: ”Sanoiko Freud todella noin?” ”Mutta eivätkö mustekalat itse asiassa ole fiksuja?” Tätä kesti jonkin aikaa, kunnes Sarasvuo risti kätensä puuskaan ja parkaisi: ”Mä en puhu teille enää mitään.”

Siinä sitten hyssyteltiin ja lohduteltiin maankuulua konsulttia (”Puuuhuisit nyt, me ollaan ihan hiljaa, jooko?”), kunnes esitys saatiin joten kuten kunnialla loppuun.

Konsultti on tottunut saarnaamaan käännytetyille. Aidossa vuorovaikutustilanteessa hän menee lukkoon. Tältä vaikutelmalta ei voinut välttyä.

Ja miksi tämä ylipitkä postaus?

Siksi, että Trainers’ House ja sen kopioijat ovat ottaneet tästä maasta, sen taloudesta ja päättäjistä, kuristusotteen.

Siksi, että pseudopsykologialla ratkaistaan työpaikan todellisia ongelmia.

Siksi, että hyvinvoinnin ja tasapainon sijasta puhutaan vain kasvusta ja muutoksesta, ikään kuin muuta ei olisikaan.

Siksi, että pienet ja suuret pomot, joiden vastuulla on joka päivä tuhansien ihmisten työviihtyvyys, menevät psykoanalyysin sijasta Sarasvuon – tai Henkka Hyppösen! – hoitoon ja luulevat, että se riittää.

Siksi, että konsultit rakentavat Suomea ilman meidän muiden lupaa – ottamatta minkäänlaista vastuuta suunnasta, johon ovat meitä työntämässä.

(Julkaistu Apinalaatikossa 22. 5. 06)

3 responses to “Trainers’ House, valtio valtiossa

  1. Kuten Raid asian ytimekkäästi ilmaisisi: niin-pä. Yksi (en tiedä kuinka monesta miljoonasta) tämän näennäisnerokkuuden ja kaikkienalojenasiantuntijuuden varjopuolista on se, että vähintään joka toinen on oppinut löytämään ”sisäisen konsulttinsa”.

    Ollessani muinoin YLEssä digi teki jo kiivaasti tuloaan – tai siis talon insinöörit olivat keksineet, että digitekniikka on tosi hyvä ratkaisu; edelleen mietitään, mikä se ongelma olikaan… Uusi ajatus saatiin lanseerattua talon johdolle konsulttikielellä, kuten esimerkiksi: ”tällasella xxx-multimediadigicorderilla kuka tahansa saa ihan proudkääst-tasosta audioo ja videoo.”

    Kunnes joku esitti kysymyksen, että mitenkäs sen sisällön ”proudkääst-tasosuuden” laita sitten on. Ja pyöräytetäänpä seuraava kirjain! S niin kuin sisällöntuotanto! Koulutusohjelmat vaan kasaan ja tulosta voimme ihastella päivittäin useammaltakin telkkukanavalta.

    Eikä kukaan ole edelleenkään kertonut, mikä se ongelma on, johon digitekniikka on niin sairaan hyvä ratkaisu.

  2. Wau.

    Nuo ratkovat ongelmia, joita ei pitäisi olla. Konsultit siis.

  3. Alen ihastuttava kirjoitus. Himpun verran samaa asiaa olen joskus yrittänyt selittää itsekin blogistanissa, mutta oman kokemuksen puutteessa en ole sitä saanut näin hyvin ilmaistuksi.

    Yhdestä pikkusarasvuosta olen sitten kertonut tuolla bisnes.fi blogissa.