Lyhyestä virsi ruma

Timen uusi päätoimittaja Rick Stengel on pistänyt tuulemaan. Kuten kaikki uutisten kanssa tekemisissä olevat printtimediat Yhdysvalloissa, Time on suurissa vaikeuksissa, ja Stengel on avoimesti tunnustanut, että hänen päätoimittajakautensa suurin haaste on siirtää kunnianarvoisa lehti kannattavasti nettiin.

Ehkä juuri tämän takia Stengel on päättänyt muuttaa Timen perinteistä, editorikeskeistä työnkulkua ja antaa yksittäisille reporttereille enemmän näkyvyyttä. Enää ei juttuja tehdä kokoamalla useiden toimittajien ja kirjeenvaihtajien ”failit” yhteen ja kirjoittamalla niistä steriilillä mutta hyvällä Time-tyylillä eheä kokonaisuus, vaan uudessa systeemissä – joka on siis suomalaisittain vanha systeemi – toimittajat kirjoittavat itse juttunsa omalla äänellään.

Mikäs siinä, mutta minä ainakin olen aina ihaillut Timen tuotantotapaa, jossa keskeistä on informaatio, ei kirjoittajan sanonta. En tiedä, onko asioilla yhteyttä, mutta jos lukee vaikkapa Bagdadin-kirjeenvaihtajan Brian Bennettin ylikirjoitettua ja yltiöamerikkalaista Saddam-nekroa, ikävä tulee vanhan Timen viileyttä. Ja sehän saatiin aikaan huolellisella deskityöllä.

Epäilen, että uudistuksen takana ei ole niinkään vilpitön halu antaa reporttereille lisää sananvaltaa kuin tarve yksinkertaistaa prosessia niin, että jutut saadaan nopeammin nettiin. Kun välissä ei enää ole pönäköitä editoreita, eiköhän se onnistu.

Hiukan samaan suuntaan näyttää olevan menossa The Wall Street Journal. Lyhyempiä juttuja, enemmän laatikoita… Näitä aikoja.

(Parempi postaus aiheesta Slaten mediablogissa.)

Kommentointi on suljettu.