Yhteinen häpeämme

Valittava toimittaja osuu blogissaan naulan kantaan:

”Turhanpäiväinen kakaramainen ja pinnallinen äksyily kertoo enemmän kriitikon keskenkasvuisesta asenneongelmasta kuin tämän arvioimasta teoksesta. Joku psykoanalyytikko voisi ehkä tehdä tekstistä johtopäätöksiä itsetunto-ongelmista ja patoutuneesta vihasta, mene ja tiedä.”

Juuri tällaista on Toimittajan oma teksti. Erona hänen haukkumaansa Hertta-Mari Kaukoseen on se, että Kaukonen kirjoittaa omalla nimellään.

Olen seurannut katkeran kollegamme vihamieliseksi äitynyttä irrottelua kasvavan huolen vallassa: entä jos se onkin joku mun kaveri? En ole varma, mikä blogissa on häpeällisempää, ”kattokaa, tää osaa sanoa paska” -tasoinen puskakritiikki vai luimistelu nimimerkkiyden ikihämärässä. Mediaräpätintä tulee joka tapauksessa ikävä – hän ansaitsi oikeuden pseudonyymiinsä kirjoittamalla tämän maan terävintä mediakritiikkiä, ja aina asiasta.

Valittava toimittaja varmaankin pitää paljastumisen mahdollisuutta pienenä, ja epäilemättä niin onkin, mutta pakko silti kysyä: miksi tällainen blogi? Pelkästään siksikö, että se on mahdollista? Mitä tapahtui sille vinkeälle kirjoittajalle, joka vuosi sitten blogin aloitti ja yhtäkkiä katosi? Oliko hän eri ihminen?

Kommentointi on suljettu.