Pitkä postaus murhaamisen suhteellisuudesta

Sofi Oksanen on kirjoittanut Parnassoon terävän ja sapekkaan artikkelin siitä, miksi toisten ihmisten murhaaminen on hyväksyttävämpää kuin toisten. Teksti ei ole verkossa, joten siteeraan:

”Länsimaalaiset ostavat mielellään entisen itäblokin maissa myytävää sovjettitilpehööriä ja pukeutuvat t-paitoihin, joissa lukee Neuvostoliitto tai joissa on Leninin pää. Se on heistä vitsikästä. Mutta miksi sitten on moraalisesti arveluttavaa pukeutua hakaristipaitaan? Miksi puna-aatteiden romantisointi on luvallista, natsismin ei? Miksi Hitler-viiksiä ei näy katukuvassa? Miksi kopio Warholin Maosta on hyväksyttävä huoneentaulu, mutta Hitlerin potretti ei? Miksi yksi massamurhan symboli, hakaristi, täyttää ihmiset kauhulla, mutta toinen massamurhan symboli, sirppi ja vasara, saa ihmiset nauramaan?”

Oksanen vastaa Anne Applebaumia lainaten, että syypäitä ovat läntinen populaarikulttuuri, joka teki kylmän sodan Rambo-aikoina neukuista hupaisia, ja lännen vasemmistolaiset, kuten Sartre ja Beauvoir, jotka eivät ole ”ottaneet vastuuta siitä, mitä ovat kannattaneet”.

Kirjoitus on paitsi viiltävä myös ajankohtainen, eikä suinkaan siksi, että Oksanen juuri oli otsikoissa huitaistuaan häntä käpälöinyttä demarikääkkää päin pläsiä (onnittelut), vaan siksi, että Saksa on ollut kovaa vauhtia ajamassa hakaristikieltoa koko EU:hun. Kysymykseen, miksei sitten punatähtikieltoa, tuore puheenjohtajamaa on vastannut, että kaikki aikanaan. Näkis vaan.

(Omalehmädisclaimer: Parnassoa kustantaa Yhtyneet Kuvalehdet, joka on myös jne. jne.) 

Kommentointi on suljettu.