Kohu-uutinen: aurinko nousi aamulla

”Seija Alatalo aviokriisin jälkeen: ’Ihastuin Mikkoon uudelleen.'”
”Katja Kallio: Rakastuin mieheni voimaan ja vakauteen.”
”Ella Kanninen: ’Minäkin haluan lapsia.'”
”Merikukka Forsius tunnustaa: Ero oli vaikea”

Ollessani Seuran päätoimittajana yritin itsekin myydä lehteä itsestäänselvyyksillä. Minulle ei koskaan selvinnyt, miksi toimituksissa kuvitellaan, että lukijat näkevät jotakin tuoretta ja kiinnostavaa otsikoissa, joille toimittajat itsekin haukottelevat. Tämä on kollektiivinen harha, jonka valtaan minäkin jouduin.

Yllä oleva otos on S-Marketin lehtihyllystä tänään 14. helmikuuta. Yhteistä noille ”myyntiotsikoille” (viihdejournalismin jargonia, tarkoittaa banaaleja kökkölauseita) on se, että ne eivät kerro mistään mitään. Henkilöt sinänsä eivät ole täysin epäkiinnostavia, onhan mukana kirjailija, poliitikko ja menestysohjelman juontaja. Mutta haastatteluista nostetut pointit — kaikista jutuissa sanotuista asioista ne, jotka toimituspäällikköjen mielestä ovat kirkkaimmin olleet kansirubarin väärtejä — ovat sisällöltään nolla. Ajatus on tietysti se, että kun juuri Ella Kanninen yhdistetään sanaan lapsi, tai kun juuri Merikukka Forsius tunnustaa eron olleen kivulias, potentiaalinen ostaja ajattelee itsestäänselvyyksien muuttuvan lukukokemukseksi, ja tämä laukaisee ostorefleksin. Tosiasiassa tylsä on tylsää, vaikka sen sanoisi kuka.

Jos noista epäotsikoista pitäisi valita se, joka todennäköisimmin myy lehteä, pistäisin rahani likoon ensimmäisen puolesta. Siihen on sentään saatu ängettyä ’aviokriisi’, joka on aina kiinnostava, ja ’uudelleenrakastuminen’, joka on jo käsitteenä mielenkiintoisempi kuin tyhmä siskopuolensa ’rakastuminen’.

Kommentointi on suljettu.