Lue & ihastu! 1804 ihanaa kirjainta Oliviasta

Suomalaisen mediakritiikin köyhyydestä kertoo jotakin se, että ensimmäinen asia, joka Bonnierin uudesta Olivia-lehdestä on huomattu, on mainosten määrä.

Totta hemmetissä siinä on paljon mainoksia. Niillä tehdään rahaa.

Eettisesti kaikki ei tosin ole aivan kosheria. Jos sivulla 107 on juttu kevään hiustrendeistä (”Tavoitteena luonnollisuus”) ja sivulla 106 L’Oréalin mainos hiustenvärjäyksestä (”Luonnollinen on aina kaunis”), turha on ainakaan minulle tulla selittämään, että sattumaa vainen. Joku on jossain sopinut jotain jonkun toisen kanssa. Ja sitten raha on vaihtanut omistajaa.

Lehti itsessään ei ole millään tavalla kiusallinen. Rytmi toimii, rakenne on jämäkkä, designissa ovat mukana kaikki moternit trentit kaarisulkeista numeroiden pakkomielteiseen käyttöön. Ja mallit ovat tietysti rumia, mutta mikä minä keski-ikäinen mies olen siitä valittamaan.

Silti.

Olisiko aivan mahdoton toivomus, että kun Suomeen rantautuu uusi mediatalo, jolla mitä ilmeisimmin on paitsi rahaa myös kanttia houkutella mukaan hyviä osaajia, tuloksena ei olisikaan sitä samaa, mitä muut jo tekevät, vaan jotakin rohkeaa, repäisevää, jopa merkityksellistä?

En nyt tarkoita, että Marjaana Toimisen olisi pitänyt jotakin Vanity Fairia yrittää, mutta kai Suomeenkin vielä yksi omintakeinen naistenlehtikonsepti olisi mahtunut? Vai onko todella niin, että katteen turvaa ainoastaan varman päälle pelaaminen?

Vielä yksi asia.

Olivian apinalaatikossa on kahdeksan nimeä, joista yksi on harjoittelija ja yksi ”kehityspäällikkö”. Noh. Vaikka minikokoisessa deskissä saattaa olla paljonkin bisnesloogista järkeä, sellaisella ei tehdä loistavaa lehteä. Sillä voidaan tehdä ihan hyvää lehteä, mutta ei lehteä, jota jälkipolvet kaiholla muistelisivat. Pienessä maassa parhaat voimat on jo kiinnitetty vakkaripesteihin, eikä käytettävissä yksinkertaisesti ole riittävästi hyviä freelancereita, jotta heidän tuotoksillaan saisi 188-sivuisen lehden täyteen. Olivian editorit voivat olla vaikka kuinka rautaisia ammattilaisia, mutta kun aineisto on vedellä jatkettua, lopputulos on vääjäämättä valju.

Kommentointi on suljettu.