Juttujen pituus: milloin pitkä on liian pitkä?

Washington Postin päätoimittaja Leonard Downie ja toimituspäällikkö Philip Bennett ovat antaneet toimitukselleen uuden direktiivin juttujen pituuksista. Paperi on päätynyt nettiin, kuinkas muuten, ja se löytyy täältä. ”Nyrkkisääntö”-osuudessa määrätään eri juttutyyppien pituuksista:

”A small event, or an incremental development worth noting can be a digest item. The digests are important for readers.

A day story, significant enough to write for our readers but based on one event or development – 6 to 15 inches. We frequently end up with 12-inch holes in the paper. Let’s use them to the best advantage.

A single event with multiple layers or levels of information, 18 to 24 inches.

A more complex news feature of ambition and altitude – 25-35 inches.

Major enterprise, involving in-depth reporting or narrative story telling – 40 to 50 inches.

Extraordinary long-form narrative or investigation, magazine-type stories – 60 to 80 inches or, rarely, more.”

Entinen WP:n toimittaja Mark Potts kehuu sääntöjä blogissaan ja tekee lisäehdotuksen:

”Why does there have to be only one version of a story? Perhaps The Post can run shorter versions in the paper, where space is at a premium, and run longer, ’director’s cut’ (er, ’writer’s cut’?) versions on its Web site, which has no space constraints.”

Whoa, odottakaas vähän. Jos lähdetään siitä, että juttu perustelee itse mittansa aiheellaan ja käsittelytavallaan ja että editorit karsivat rönsyt, eli että lyhyet jutut ovat lyhyitä siksi ettei pidempää tarvittu, Pottsin ehdotus tarkoittaisi, että löysät soossit tuupattaisiin nettikävijöiden piinaksi. Vai?

Kommentointi on suljettu.