Apureportteri: se näyttää valtamedialta, se haisee valtamedialta, se on… kansalaisjournalismia!

Kansalaisjournalismin ydinkysymys on tämä: kun Pakilantiellä mummo liukastuu katua ylittäessään banaaninkuoreen, haluanko, että siitä raportoi Jori Journalisti vai naapurin Pena?

Vastaus on tietysti: ei mitään väliä, kunhan Pena tekee sen tarkasti, luotettavasti, kaikkia osapuolia kuunnellen ja selkeällä suomen kielellä.

Käytän työssäni jatkuvasti bloggarien tiedonhankintaa. Netvibes-sivullani on kymmeniä RSS-syötteitä kaikkialta maailmasta, ja olen poiminut niistä monta hyvää aihetta, jotka jostain syystä ovat jääneet valtamedian tutkan alapuolelle.

Olen pitkään toivonut, että myös suomalainen blogosfääri, tai suomalainen internetavaruus ylipäänsä, alkaisi tuottaa tällaista aineistoa. Vaan ei. Botswanassakin on terävämpiä tavallisten asioiden huomioitsijoita kuin Suomessa.

Nyt Apu-lehti on päättänyt tehdä asialle jotain. Avulla on aikakauslehdistömme parhaat nettisivut, joten tätä osattiin odottaa. Apureportteri on osallistava web-palvelu, johon tavalliset ihmiset voivat lähettää itse kirjoittamiaan ”raportteja”. Parhaista jutuista maksetaan 20-200 euron palkkio.

Hanke on sympaattinen ja kannatettava, mutta ei se kyllä mitään kansalaisjournalismia ole — ei ainakaan, jos kansalaisjournalismilla tarkoitetaan valtamediasta riippumatonta reportterintyötä, jota MSM-suotimet eivät ole laimentaneet. Kannattaa vilkaista ”reporttereille” osoitettuja ohjeita:

”Jokainen Apureportteriin lähetetty raportti arvioidaan Avun toimituksessa. Toimituspäällikkö tekee päätöksen raportin julkaisemisesta, perusteina käytetään aiheen mielenkiintoisuutta, raportin laatua ja faktojen todenperäisyyttä. Julkaisukynnys on selvästi matalampi kuin ammattitoimittajien tekemissä jutuissa, mutta hätäisiä roiskaisuja, pelkkiä juoruja tai asiasisällöltään epäilyttäviä raportteja emme julkaise. Kun raportti valitaan julkaistavaksi, toimitussihteerit muokkaavat sen kieliasultaan sopivaksi. Pyrimme kuitenkin säilyttämään kunkin kirjoittajan oman tyylin.”

Toisin sanoen: ihan sama mitä räpellätte, me nimittäin päätämme, onko se tarpeeksi kiinnostavaa ja laadukasta, ja koska käsityksemme kiinnostavuudesta ja laadukkuudesta on samanlainen kuin muulla valtamedialla, lopputulos on täsmälleen niiden valtamediajuttujen näköinen, joita kansalaisjournalismin piti haastaa.

Onnittelut vaan, Avun väki — mutta ihme tyyppejä olette, jos tällä metodilla saatte aikaiseksi muuta kuin keskinkertaista huonompia avustajajuttuja.

Kommentointi on suljettu.