Hesari ja hömppä: keskustelu jatkuu

Hesarin lauantailehden Nimiä tänään -sivun uudistuksesta on keskusteltu blogosfäärissä laajemminkin. Ensin kortensa kantoivat kekoon Björksten ja Haakana, ja sen jälkeen Lintulahti, joka esitti eriävän mielipiteen. Käsittelen sitä ohessa, mutta sitä ennen pari täsmennystä.

Ensinnäkin kysymys on todellakin lauantailehden yhdestä sivusta — ei siis mistään merkittävästä suunnanmuutoksesta. Tämä sivu on aiemminkin ollut Hesarin kädenojennus kepeää aineistoa kaipaaville. Uudistus on vain tuorein vaihe pitkässä kehitystarinassa.

Toiseksi: määriteltäisiinkö ’viihde’? Jos yritämme pysyä kaukana arvovaratuista määritelmistä á la ”tyhjänpäiväistä tauhkaa”, mitä oikein tarkoitamme? Julkkisjuttuja? Ei kai — julkisuuden henkilöitähän on maa täynnä, ja monet heistä ovat hyvinkin uutisen arvoisia. ”Kevyttä” journalismia? Tuskin, muutenhan joutuisimme tuomitsemaan esimerkiksi Nyt-liitteen. No mitä sitten? En tiedä teistä, mutta minä ainakin tarkoitan uutiskynnyksen kiertämistä: henkilöt, jotka eivät lehteen muuten kuuluisi (Idols-kilpailijat, Stallonen tyttöystävä), päätyvät sinne ikään kuin kyökin kautta, koska heidän ajatellaan kiinnostavan lukijaa. Nämä ihmiset eivät todellisuudessa ole sen paremmin puheenaiheita kuin uutisiakaan, toisin kuin pääministerin naisystävät, eikä lehti voita niillä puolelleen ketään sellaista, jonka pääasiallisena ravintona ovat iltapäivälehdet ja Seiska.

Tämän holtittoman ajatusklimpin jälkeen pääsen asiaan.

Lintulahti kirjoittaa:

”Jotta suomalaisilla sanomalehdillä olisi mahdollisuus edes jollain tavalla rakentaa pohjaa tulevaisuuden menestykselle, niiden on palveltava lukijoitaan myös puheenaihejournalismin saralla.”

Ja:

”Toivottavasti siis HS:ääkin tehdään jatkossakin lukijoille eikä kollegoille, kustantajalle tai muille sidosryhmille.”

Ja lopuksi:

”Maailma muuttuu ja laatulehtienkin on muututtava maailman ja lukijoiden mukana, jotta demokratialle olennaisen tutkivan journalismin rahoitus olisi mahdollista tulevaisuudessakin.”

Lintulahti on väärässä. Ei lehteä voi parantaa huonontamalla sitä.

Tietenkin sanomalehtien on mukauduttava maailmaan ja vastattava lukijoiden huutoon. Mutta ei se huuto ole: ”Me haluamme huonompaa lehteä!” Se on: ”Me haluamme lehteä, joka kertoo meille, mitä tapahtuu!” Eivät asialehtien lukijat halua lehdiltään keskinkertaista viihdettä; eiväthän viihdelehtien lukijatkaan halua lehdiltään keskinkertaista asiajournalismia. On lehtiä ja on lehtiä. Erikoistuminen on tulevaisuuden sana. Ostaja valikoi. Lehdet menestyvät olemalla entistä parempia siinä, minkä osaavat, eivät kehnoja siinä, mitä niiltä ei edes odoteta. Tulos tehdään komponenttien yhdistelmällä — printti, web, mobiili –, ei pitämällä maanisesti kiinni päätuotteesta ja laimentamalla sen sisältöä uusien lukijoiden toivossa.

En ymmärrä, millä logiikalla Nimiä tänään -sivun uudistus on ”lukijan palvelemista puheenaihejournalismin saralla”. Sellaista olisi puheenaiheuutisten julkaiseminen muun uutisaineiston seassa silloin kun se on tarpeen. Kyllähän nyt esimerkiksi Vanhasen ja Forsiuksen styylaaminen uutinen on, hallitusneuvottelut piru vie meneillään. Mutta ei sitä vain Hesarissa näy, eikä tule näkymäänkään, ennen kuin jompi kumpi antaa suhteesta virallisen lausunnon. Tämä on se laatulehdistön ongelma, jääminen vapaaehtoisesti seinäruusuksi kansakuntaa mietityttävissä asioissa — ei se, että taitavasti tehtyyn ja luotettavaan lehteen kaivattaisiin löysää, epämääräistä skeidaa.

Kommentointi on suljettu.