Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2007

Huopalahdentie: rekkarit esiin

Iltis kirjoitti eilen ansiokkaassa jutussa Huopalahdentiestä, jolla ajetaan lasten kuolemasta huolimatta edelleen päin punaisia. Jutun kuvassa auto ylittää suojatien punaisilla kahden pikkutytön katsellessa vierestä. Auton rekisterinumero oli häivytetty. Turhaa häveliäisyyttä. Mahdollisesti kuolemaan johtava liikennerikkomus on sen sortin mokaus, että turha inistä, jos tutut tunnistavat lehdestä. Itse olisin luultavasti täydentänyt juttua soittamalla autoilijalle ja kysymällä, mitä hemmettiä hän oikein ajatteli.

Virginia Tech: bloggarit toimittajien uhreina

Virginia Techin tragedia sai toimittajat pyrähtämään itikkaparven tavoin paikallisten LiveJournal-bloggarien kimppuun sitaatin toivossa. Robin Hamman purkaa tilannetta Cybersocissa sekä BBC-blogissaan. Omissa Journalistin ohjeissammekin sanotaan, että kaikki julkinen ei ole julkaistavissa. Ehkä olisi aika totutella ajatukseen, että tämä pätee myös blogeihin. Ihmisellä on oikeus tuottaa henkilökohtaista sisältöä blogosfääriin ilman että hänen sanansa päätyvät maailmanlaajuiseen medialevitykseen. (Via Tuhat sanaa.)

Vanhanen II: tyhjänpuhujien vilttiketju

Tämän täytyy olla painajaista. Kun lähdin Suomesta, maalla oli sentään tolkullinen hallitus. Kun seuraavan kerran avaan silmäni, ulkoministerinä on Ilkka Kanerva, ja sivustatukea antaa Paavo Väyrynen. Ette voi olla tosissanne. Olen aina pitänyt Vanhasta ylimielisenä, mutta tämä kehäraakkien ja tyhjänpuhujien vilttiketju osoittaa, ettei häntä kerta kaikkiaan kiinnosta edes yrittää antaa sellaista kuvaa, että politiikassa jokin muuttuisi ja että asioita oikeasti ajettaisiin. Vihreillä olisi kerrankin ollut mahdollisuus parantaa tilannetta, mutta pöh: hallitukseen äänestettiin Haaviston ja Hautalan sijasta Cronberg ja Brax. That’s it, palaan sairasvuoteeseen. (No ei vaiskaan.)

Hei, voisko joku vähän avata ikkunaa täällä…?

Kolme viikkoa poissa ja tässä on tulos: blogi on kuin villin lännen autiokaupunki, jossa saluunanovet rämpsyvät yksin tuulessa. Kävijöitä hyvä jos yksi eksynyt, Blogilista-tilaajien määrä tasaisessa laskussa… Paras vissiin alkaa panna paikkoja kuntoon.

Yllapito tiedottaa

Olen tyomatkalla Bagdadissa huhtikuun puoleenvaliin. Blogi tuskin paivittyy.

Pohdiskeleva Liftari viittasi johonkin sanasotaan minun ja Lehtolan valilla. Sorry, ei kiinnosta.

(Update 4.4.: Murjoessani Lehtolan 30 ohjetta en ollut lukenut hänen kolumniaan. Enkä ole vieläkään.) 

Lehtolan ohjeet: ei tällaista, Jyrki

Jyrki Lehtolan ”30 ohjetta mediasta” on ainakin blogosfäärissä noteerattu laajasti ja ihastellen. Kaikella kunnioituksella, mutta en ymmärrä. Eivät nämä ole mitään ohjeita vaan jonkinlaisia köyhän miehen aforismeja. Ne eivät ole erityisen nokkelia, omaperäisiä tai edes teräviä — kömpelöitä, triviaaleja ja ennakkoluuloisia kylläkin. Esimerkkejä:

”Kannattaa varoa niitä, joiden sisällä asustaa halu kirjoittaa journalismi isolla J-kirjaimella.”

Ööh, okei. Ja?

”Tällä hetkellä monen lehden rivien välistä voi lukea, kuinka niiden päätoimittaja odottaa Helsingin Sanomista soittoa, joka alkaa sanoilla: ’Mikael Pentikäinen terve. Virkkusen Janne on jäämässä eläk…’

Voi olla, mutta Niko Herlin kirjoitti tästä jo puoli vuotta sitten.

”Eräs toistelluimmista hokemista Hesarin toimituskokouksissa kuuluu: ’Sitten kun Virkkunen lähtee eläkkeelle, tätäkin käytäntöä voidaan muuttaa järkevämmäksi’.

Niin. Paitsi että se ei ole totta.

”Viikkolehdissä ei tehdä töitä perjantaisin.”

Höpö höpö. Oletko Jyrki koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin perjantaiarkki?

”Sori vain median salaliittoteoreetikot. Harvoin on mitään salaliittoja. Sen sijaan on hajamielisyyttä, epäpätevyyttä, ihmissuhteita, tuttuja ja tuntemattomia, erilaisia mieltymyksiä ja hätäisiä päätöksiä.”

COME ON! Vasemmalla kädellä krapulassa ja kuolemanväsyneenäkö nämä on kirjoitettu? Ei kukaan kehtaa antaa julkaistavaksi näin vetelästi mietittyä ja huonosti kirjoitettua tavaraa! Ryhdistäydy, Lehtola!

O’Reillyn blogiohjeet: pois anonymiteetistä

Haakana ja Moisio ovat jo ehtineet kommentoimaan O’Reillyn bloggariohjeita, mutta ei se mitään, käytän tilaisuutta hyväksi ja ulkoilutan lemmikkipeikkoani. O’Reillyn ohjeiden kohta 3 nimittäin käsittelee anonymiteettia:

”Consider eliminating anonymous comments.

When people are anonymous, they will often let themselves say or do things that they would never do when they are identified. There are important contexts in which anonymity is important, for example, for political speech in repressive regimes. But in most contexts, accountability via identity changes how people behave. Requiring a valid email address for comments won’t prevent people who want to hide their identity from doing so, but it’s one more indication that accountability is valued.”

Juuri näin. Nimettömyyden salliminen ei palvele sananvapautta, se vain päästää paskahousut valloilleen.