Puun kantohintojen korotus yllätti Susan Kurosen

Uutispöytälaatikossa on jälleen keskusteltu otsikoinnista.

Meille RSS:n orjille mikään ei ole tärkeämpää. Saitit, joiden syötteessä ei ole edes tekstitäkyä vaan pelkkä apokryfinen otsikko, häipyvät Netvibesistani nopeasti. Surkeita esimerkkejä löytyy hyvistäkin piireistä. Esimerkiksi Slaten yleisfiidin otsikointi on kaameaa: ”D-Day”, ”Niche Listening” ja ”Lightning but No Thunder”, ja sitä rataa. Loistava amerikkalainen blogi Talking Points Memo ei otsikoi lainkaan, vaan rubarin virkaa ajavat merkintöjen ensimmäiset sanat: ”One Among Many…”, ”As Most of…” Tyyliin repikää siitä. Suomessa pelkkiä otsikoita tarjoavat esimerkiksi Hesari, MTV3 ja Kauppalehti. Ilmeisesti syy liittyy STT:hen ja on sopimustekninen, mutta dorkaa se on silti.

Suosittelen Google-hunajapurkin kokeilemista. Hakukoneansa paljastaa nopeasti, millainen voima otsikoilla oikeasti on. Esimerkiksi minun kiusallani tekemät Susan Kuros -otsikot vetävät tähän blogiin yhä porukkaa. Nokkela saa tietysti netissäkin olla, mutta ei pidä sitten itkeä, että kukaan ei käy.

Tero Lehto kirjoitti Uutispöytälaatikon keskustelussa:

”Yksi kollega sanoi, että voiko uutinen olla sitten kovin tärkeä, jos siitä ei saa kiinnostavaa otsikkoa. Kai tuotakin voi siis pitää yhtenä jutun valintakriteerinä.”

Niin no, mikä nyt on sitten kiinnostavaa. Maailma on palasina, hyvät herrat, ei yhdellä otsikolla enää pysty tavoittamaan kaikkia. Jos uutiskriteereitä aletaan tuolla tavalla määritellä, lopulta ei enää ole kuin ne alastomat teinit.

Edit: Hups, unohdin otsikon. Nyt se on siellä. 

Kommentointi on suljettu.