Media ja Jokela: En se minä ollu, se oli toi toinen

Jokelalaisten avoin kirje medialle on saanut päätoimittajat yksimielisinä puolustamaan joukkojensa toimintaa.

Ylen uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ”ei ihmettele jokelalaisten nuorten reaktiota” mutta ”toistaiseksi hänellä on kuitenkin se käsitys, että Yleisradio on noudattanut kohtuullisen korkeata ammattieettistä linjaa Jokela-uutisoinnissa”.

STT:n vastaava päätoimittaja Mika Pettersson ”katsoo, että addressi on osa nuorten surutyötä ja järkytystä ja siksi siihen tulee suhtautua vakavasti” mutta jatkaa: ”Kaikelle sille, mitä olen lukenut lehdistä tai mitä STT on kirjoittanut, annan täyden synninpäästön. Mielestäni olemme toimineet hienotunteisesti.”

Nelosen uutisten toimituspäällikkö Petri Laine: ”Mielestäni tiedotusvälineet ovat käyttäytyneet hyvin, ainakin sen perusteella, mitä minä olen asiaa seurannut. Lisäksi katson, että meidän kokeneet toimittajat kyllä huomaavat, jos ihminen on hysteerinen ja vaihtaa sitten haastateltavaa.”

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kaius Niemi: ”Olemme kaiken aikaa pyrkineet tekemään vastuullista uutisointia.”

MTV3:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila: ”Meille ei ole tullut tänne minkäänlaista tämäntyyppistä palautetta tai arvostelua meidän toiminnasta.”

Iltalehden vastaava päätoimittaja Kari Kivelä: ”Tämä on tärkeä yhteydenotto, jonka yksityiskohtia täytyy katsella ja paneutua vielä paljon huolellisemmin kuin tässä yhteydessä nyt voi sanoa.”

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja: ”He purkavat [toimittajalle puhumisen] kautta asiaa. Kyllä me pyrimme äärimmäiseen hienotunteisuuteen.”

On se vaan ihme.

Jos joku on Jokelassa tunkenut mikrofonia nuorten nenän eteen tunti sen jälkeen, kun heidän ystävänsä on murhattu, ja juoksennellut ympäri kylää tivaamassa surevilta, miltä nyt tuntuu, niin sen on täytynyt olla joku toimittajaksi naamioitunut julkea hunsvotti, koska meidän pojissa ja tytöissä ei kyllä ole mitään vikaa.

Kun STT eilen haastatteli minua asiasta (olen valitettavasti edelleen toinen JSN:n vt. puheenjohtajista), raivosin parista harhakuvitelmasta. Vouhkaamiseni ei jostain syystä päätynyt juttuun, joten tässä samaa kamaa, olkaa hyvä:

  • ”Jos ihminen ei ole hysteerinen, häntä voi haastatella.” Ensimmäinen psyykkinen reaktio traumaattiseen tapahtumaan on usein lamaantuminen, joka näkyy ulospäin tyyneytenä. Se, että ihminen ei revi hiuksiaan, ei siis tarkoita, etteikö hän olisi poissa tolaltaan. Pidämme itsestään selvänä, että humalaista ei haastatella, koska hän ei ole puheistaan vastuussa. Mutta järkyttynyt ja sureva ihminen on meille vapaata riistaa.
  • ”Kansan täytyy saada tietää.” Kansan ei tarvitse tietää, mitä nuori ajattelee siitä, että hänen reksiään juuri ammuttiin seitsemän kertaa. Ei siinä ole mitään tietämistä — tajuaahan hölmökin, että ihminen on shokissa, eikä itsestäänselvyyksien kertomisesta synny informatiivista tai kiinnostavaa journalismia. Kärsiviä on pakko haastatella silloin, kun uutistilanne on kesken ja tiedonvälitys vaatii asioiden selvittämistä, mutta silloinkin voisi muistaa haastattelutekniikan perussäännön: kysy asioista, älä reaktioista.
  • ”Puhuminen toimittajalle on terapiaa.” En tiedä, mitä psykiatrian perusteosta toimituksissa on luettu, mutta yleensä terapiana ei pidetä sitä, että ventovieras ihminen käy ambulanssin takaovella uhrin takinliepeeseen ja alkaa tentata hänen tuntojaan. Vuosia myöhemmin kauhunhetkiin palaaminen voi toki olla hedelmällistä, mutta ei sitä silloinkaan tehdä puskasta väijyttämällä.

2 responses to “Media ja Jokela: En se minä ollu, se oli toi toinen

  1. Päivitysilmoitus: Jokelan kouluammunta ja media « LEHMÄTKIN LENTÄIS

  2. Päivitysilmoitus: Elämästä » Journalistin etiikka