Aihearkisto: Bloggaus

Miksi blogikommentit ovat roskaa

Kiitos Dägä Dägän tarjoaman linkin, perjantaini on pelastettu (ei sillä, että sitä nyt erikseen tarvitsi pelastaa). Joel Spolsky tiivistää blogissaan lähes jumalaisen terävästi, miksi blogikommenteista ei ole mitään hyötyä:

”It’s just noise. Useless noise. Thoughtless drivel written by some anonymous non-entity who really didn’t read the article very carefully and didn’t come close to understanding it and who has no ability whatsoever to control his typing diarrhea if the site’s software doesn’t physically prevent him from posting.

Ja:

”The way to give people freedom of expression is to give them a quiet place to post their ideas. If other people disagree, they’re welcome to do so… on their own blogs, where they have to take ownership of their words.”

Ja lopuksi — kiitos, Joel, en ole yksin:

”I’m really losing patience with anonymous posts, ’anon’, ’anon for this one,’ people who don’t even have the energy to sign their messages with a made up name and leave the whole signature blank. Frankly if every anonymous post disappeared from the Joel on Software discussion group, the overall quality of the conversation would go up, way up, and the discussion would be way more interesting. Try this as an experiment: read through the last few dozen topics on the discussion group, and imagine that all the ’anonymous’ and signed-blank posts just disappeared. Would the quality of conversation be higher? Would that be a place you’d be more likely to want to spend time in?”

Mainokset

Kemppinen iskee rystypuolella

Ihailen Jukka Kemppisen sivistystä ja älyn lentoa, mutta hänen blogissaan — tai oikeastaan ilmaisutavassaan — on yksi ongelma: rivien välissä on liikaa tavaraa.

Koska Kemppinen ei linkitä mihinkään eikä myöskään mainitse nimeltä kritiikkinsä kohteita, on usein mahdotonta tietää, mistä on kysymys. Paikoin olen aavistellut, että minuakin on Kemppisen blogissa jostain toruttu, mutta koska en ole voinut olla aivan varma, en ole vaivannut asialla liikaa päätäni.

Silloin tällöin Kemppisen passiivis-aggressiivinen sivaltelu on suorastaan asiatonta, kuten eilisessä merkinnässä, jossa ykskantaan murskattiin Hesarin blogit:

”Etenkin Helsingin Sanomien blogeissa tietämättömyys lyö monesti kättä ylimielisyydelle.

Jospa se on tietoista? Jos ne tekevät sen vasiten?

Lehti on niin paljon parempi.

Noin toimien ne saattavat nettikirjoittamisen huonoon huutoon – tai ovat jo saattaneet.”

Olisi ollut nasta tietää, mihin tämä viittaa. Veikkaan, että sitä toivovat myös Hesarin bloggarit. Linkkaaminen on kohteliaisuutta, samoin argumenttien perustelu. Luulisi professorismiehen sen tietävän.

O’Reillyn blogiohjeet: pois anonymiteetistä

Haakana ja Moisio ovat jo ehtineet kommentoimaan O’Reillyn bloggariohjeita, mutta ei se mitään, käytän tilaisuutta hyväksi ja ulkoilutan lemmikkipeikkoani. O’Reillyn ohjeiden kohta 3 nimittäin käsittelee anonymiteettia:

”Consider eliminating anonymous comments.

When people are anonymous, they will often let themselves say or do things that they would never do when they are identified. There are important contexts in which anonymity is important, for example, for political speech in repressive regimes. But in most contexts, accountability via identity changes how people behave. Requiring a valid email address for comments won’t prevent people who want to hide their identity from doing so, but it’s one more indication that accountability is valued.”

Juuri näin. Nimettömyyden salliminen ei palvele sananvapautta, se vain päästää paskahousut valloilleen.

Bloggarille neljä vuotta linnaa Egyptissä

Reuters: Egyptiläinen tuomioistuin on passittanut 22-vuotiaan Abdel Karim Suleimanin neljäksi vuodeksi vankilaan blogikirjoituksista, jotka oikeuden mukaan loukkasivat islamia ja presidentti Hosni Mubarakia.

Matti ja meemi

Sarjassamme tahattomia meemejä:

Maanantaina kirjoitin Matti Vanhasen mediavihamielisestä haastattelusta Pohjalainen-lehdessä: ”Suomen johtava mediakriitikko, ’entiseksi lehtimieheksi’ itseään mielellään tituleeraava pääministeri Matti Vanhanen kunnostautuu jälleen.” Seuraavana päivänä sama aihe löytyi Hesarista Hanna Kaarron kolumnista otsikolla (kas kas) ”Mediakriitikko Matti Vanhanen”. Juttu alkoi: ”On vaikea uskoa, että pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on siviiliammatiltaan toimittaja, tai ’lehtimies’, niin kuin eduskunnan nettisivuilla ilmoitetaan.” Kaarron pakinasta aiheen oivalsi (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) Schizoblog, joka — tässä tulee vinkein yhteensattuma — päätti äpäreensä näin: ”Niinpä. Vähän kuin itseäsi äänestäisit. Matti on Suomen kansa.” Minun önähdyksenihän oli päättynyt: ”No, vanhaa sanontaa mukaillen: sitä olemme, mitä äänestämme.”

Ne tärkeimmät sanat

koe1.JPG

Bloggarit akkreditoitiin Libbyn oikeudenkäyntiin

Varapresidentti Dick Cheneyn hölösuisen luottomiehen Lewis ”Scooter” Libbyn oikeudenkäynti on bloggareille historiallinen, kertoo New York Times:

”For blogs, the Libby trial marks a courthouse coming of age. It is the first federal case for which independent bloggers have been given official credentials along with reporters from the traditional news media, said Robert A. Cox, president of the Media Bloggers Association. Mr. Cox negotiated access for the bloggers.”

(Huomatkaa, ”Media Bloggers Association”. Niillä on jo oma edusmies. Wow.)