Aihearkisto: Internet

Washington Postin 10 nettisääntöä

Sattuu sitä paremmissakin perheissä: Washington Post on joutunut terästämään nettijulkaisua koskevia periaatteitaan toimitukselle jaetussa muistiossa. ”Nettisääntöjä” on kymmenen, ja kiinnostavimpia ovat:

  • ”We will publish most scoops and other exclusives when they are ready, which often will be online.” (Lue: Printtijengi, unohtakaa lööperipuheet sisällön kannibalisoinnista.)
  • ”Accuracy, fairness and transparency are as important online as on the printed page. Post journalism in either medium should meet those standards.” (Lue: Älkää kuvitelko, että netissä pääsee vähemmällä.)
  • ”We recognize and support the central role of opinion, personality and reader-generated content on the Web. But reporters and editors should not express personal opinions unless they would be allowed in the newspaper, such as in criticism or columns.” (Lue: Lukijat saavat tehdä mitä tahtovat, reportterit eivät.)
  • ”Publishing our journalism on the Web should make us more open to change what we publish in the printed newspaper. There is no meaningful division at The Post between ’old media’ and ’new media.'” (Lue: Nyt saa tappelu riittää, saatana. Samassa veneessä tässä ollaan.)

(Via Romenesko.)

Mainokset

Puun kantohintojen korotus yllätti Susan Kurosen

Uutispöytälaatikossa on jälleen keskusteltu otsikoinnista.

Meille RSS:n orjille mikään ei ole tärkeämpää. Saitit, joiden syötteessä ei ole edes tekstitäkyä vaan pelkkä apokryfinen otsikko, häipyvät Netvibesistani nopeasti. Surkeita esimerkkejä löytyy hyvistäkin piireistä. Esimerkiksi Slaten yleisfiidin otsikointi on kaameaa: ”D-Day”, ”Niche Listening” ja ”Lightning but No Thunder”, ja sitä rataa. Loistava amerikkalainen blogi Talking Points Memo ei otsikoi lainkaan, vaan rubarin virkaa ajavat merkintöjen ensimmäiset sanat: ”One Among Many…”, ”As Most of…” Tyyliin repikää siitä. Suomessa pelkkiä otsikoita tarjoavat esimerkiksi Hesari, MTV3 ja Kauppalehti. Ilmeisesti syy liittyy STT:hen ja on sopimustekninen, mutta dorkaa se on silti.

Suosittelen Google-hunajapurkin kokeilemista. Hakukoneansa paljastaa nopeasti, millainen voima otsikoilla oikeasti on. Esimerkiksi minun kiusallani tekemät Susan Kuros -otsikot vetävät tähän blogiin yhä porukkaa. Nokkela saa tietysti netissäkin olla, mutta ei pidä sitten itkeä, että kukaan ei käy.

Tero Lehto kirjoitti Uutispöytälaatikon keskustelussa:

”Yksi kollega sanoi, että voiko uutinen olla sitten kovin tärkeä, jos siitä ei saa kiinnostavaa otsikkoa. Kai tuotakin voi siis pitää yhtenä jutun valintakriteerinä.”

Niin no, mikä nyt on sitten kiinnostavaa. Maailma on palasina, hyvät herrat, ei yhdellä otsikolla enää pysty tavoittamaan kaikkia. Jos uutiskriteereitä aletaan tuolla tavalla määritellä, lopulta ei enää ole kuin ne alastomat teinit.

Edit: Hups, unohdin otsikon. Nyt se on siellä. 

Aikakauslehdet ja internet: pää pensaassa ja sormi pepussa

Markkinoinnin & Mainonnan Mattias Erkkilä on lukenut aikakauslehtien nettisivujen kävijätilastoja ja päätynyt synkkään johtopäätökseen: lehdissä ei vieläkään satsata nettiin, vaikka millään toimialalla ei todellisuudessa ole varaa sivuuttaa sitä. Suomalaiset aikakauslehtitalot toisin sanoen istuvat peukalo pyllyreiässä, kunnes on liian myöhäistä. Ja mistä se johtuu? Yritysjohdon täydellisestä näköalattomuudesta. Ja pelkuruudesta: kun kate on pyhä, mihinkään sellaiseen ei sijoiteta, joka ei suurin piirtein sormia napsauttamalla tuo rahoja takaisin.

Musiikkitalo: turvallisuusriski?

Amerikkalainen arkkitehtitoimisto on viranomaisten pyynnöstä poistanut nettisivuiltaan Yhdysvaltain tulevaa Bagdadin-suurlähetystöä esittelevät havainnepiirrokset, kertoo Reuters. Vaikka piirrokset olivat muutaman vuoden takaa eivätkä ilmeisesti vastanneet todellisuutta, niitä pidettiin turvallisuusriskinä. Opetus: ollaanpas sitten varovaisia sen Musiikkitalon kanssa, ettei al-Qaida in the Land of Thousand Lakes heti pamauta sitä mäsäksi!

Uusi Suomi: hyvä homma, mutta mistä talentti?

Olen Haakanan kanssa samaa mieltä siitä, että Herlinin Uusi Suomi on jo symbolisestikin merkittävä hanke. Jokainen Slatea tai Salonia lukenut tietää, millainen verkkolehti voi parhaimmillaan olla: ärhäkkä, omatoiminen ja poleemisesti briljantti. Sellainen Suomessa — voi että.

Valitettavasti tässä kohden pessimismini saa vallan. Suomesta ei löydy sellaisen lehden tekemiseen talenttia. Parhaat kyvyt on jo kiinnitetty, eivätkä he lähde irti rahallakaan. On eri asia perustaa kirjakustantamo ja houkutella siihen nykyhommiinsa kypsyneitä editorilahjakkuuksia kuin käydä headhunttaamaan huippujournalisteja pohjalta ”tää on kansallisesti arvokas proggis hei”.

Toivon todella, että olen väärässä, sillä projekti on kansallisesti arvokas. En vain jaksa uskoa biomassan laatuun.

Quo vadis, Kemppinen?

Olen usein linkittänyt professori Jukka Kemppisen blogiin silkasta innostuksesta, mutta nyt teen sen… sanokaamme kohteliaasti vaikkapa hämmästyksestä. Kemppisen merkintä Julkisen sanan neuvoston verkkokeskustelulausumasta on (professorin ansiokasta kielikuvaa jatkaakseni) sen laatuinen loraus, että sellaisia harvoin pääsee sivistyneeltä mieheltä edes yöastiaan.

Kemppinen aloittaa tarjoilemalla määritelmän:

”Julkisen Sanan Neuvoston toimena on varjella sanoma-ja aikakauslehtiä oikeudenkäynneiltä. Se tarkoittaa varjeltumista ikäviltä seuraamuksilta, kuten vahingonkorvauksilta ja sakoilta.”

Tämä on noloa, mutta pakko se on sanoa: arvoisa kirjoittaja on nyt väärässä. Ei tuo ole JSN:n tehtävä — tai sitten se on kaksi ja puoli vuotta onnistuttu salaamaan minulta! Eikä JSN ole mikään sanoma- ja aikakauslehtien elin. Viimeksi kun katsoin, sopimuksen allekirjoittajina oli myös sellaisia vähäpätöisiä sähköisiä toimijoita kuin Yleisradio, MTV3 ja Nelonen. Ja taisi siellä joitain radioitakin olla, mutta mitäs niistä, tiivistäminenhän on tiedemiehen oikeus.

Vielä toinen asia. Kemppinen kirjoittaa:

”Uusin lausunto (…) koskee ennakkomoderointia. Lausunnon sisällöstä ilmenee heti, että lausunnon antajat elävät unimaailmassa ja ovat joka tapauksessa suosituksellaan asettuneet kenen tahansa ja minkä tahansa median käyttöön. Medialla tarkoitetaan tässä perinteistä mediaa ja Venäjää.”

Merkinnän sisällöstä ilmenee heti, että merkinnän kirjoittaja ei ole lukenut arvioimaansa tekstiä. JSN:n lausuman alussa nimittäin sanotaan koko lailla selvästi: ”Julkisen sanan neuvosto tahtoo tällä periaatelausumalla vaikuttaa erityisesti siihen, että tiedotusvälineet laativat selvät pelisäännöt sivustoillaan käytävälle verkkokeskustelulle.” En tiedä, millä deduktiivisella vippaskonstilla tästä päästään Kemppisen intohimoiseen yleistykseen koko verkkomaailman vaarantumisesta, mutta koska olen tästä huolimatta edelleen professorin ihailija, olen nöyrästi pakotettu ajattelemaan, että varmaankaan en ole nyt ihan ymmärtänyt kirjoitusta oikein.

Lehti: JSN rajoittaisi tyhmien keskusteluoikeutta

Paras kommentti JSN:n verkkokeskustelulausumaan on täällä.