Aihearkisto: Maailmanpolitiikka

2007: unohdetut uutiset

Foreign Policy -lehti on julkaissut listan kymmenestä uutisesta, jotka unohdettiin 2007. Tsekatkaa. Ykkösenä on hätkähdyttävä ”Kybersodat ovat alkaneet”.

New York Sun: Rauhan Nobel Petraeukselle

Nobelin rauhanpalkinto Al Gorelle? Vielä mitä. The New York Sunin mielestä oikea ehdokas on Irakissa olevien amerikkalaisjoukkojen komentaja, kenraali David Petraeus. Tätä rataa:

”It is true that General Petraeus doesn’t seem to hate President Bush, which in recent years has seemed to be one of the pre-requisites for winning the prize. He hasn’t bribed the dictator of North Korea, as had the 2000 winner, Kim Dae Jong. Nor did General Petraeus ever head a terrorist organization as did the 1994 co-winner of the prize, Yasser Arafat. Neither, for that matter, did Mr. Petraeus idle as the first wave of Islamo-fascism swept through Iran, as did the prize recipient in 2002, President Carter. General Petraeus today is not doing his best to stave off international sanctions on the Iranians for building an A-Bomb as is the 2005 winner, Mohamed ElBaradei.

(Via Think Progress.)

Burma: mitä pelko on

Kun maailman huomio kääntyy muualle, kaikuvat avunhuudot Rangoonin yössä, raportoi The Independent. Eräs haastatelluista vetoaa:

”[…] Now the soldiers only come at night. They take anyone they can identify from their videos. People who clapped, who offered water to the monks, who knelt and prayed as they passed. People who happened to turn and watch as they passed by and their faces were caught on film. It is now we are most fearful. It is now we need the world to help us.”

(Via The Daily Dish.)

Burma: paluu uutispimentoon

Joku kysyi, mitä Burmassa seuraavaksi tapahtuu. Sanoin, että ei mitään. Oppositio on taltutettu, ja Burma palaa sinne mistä se tulikin, uutispimentoon. Philip Cunninghamilla on aiheesta vahva, surumielinen kirjoitus Informed Comment: Global Affairs -blogissa.

Venäjä-kohu: Mitä Häkämies todella sanoi?

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheesta Washingtonissa arvovaltaisessa CSIS-tutkimuslaitoksessa on noussut hirveä haloo. Mediassa on toisteltu yhtä lausetta: ”Suomen turvallisuudelle on kolme haastetta: Venäjä, Venäjä, Venäjä.”

En ole kokoomusministerien hätähousudiplomatian ystävä, mutta hitto soikoon, toimittajat: lukekaa nyt se alkuperäinen teksti. Se on kokonaisuudessaan CSIS:n nettisivuilla, ja siellä voi jopa kuunnella puheen (alkukankeuden jälkeen ihan hyvä esitys) ja katsellakin sen, jos vain video toimii.

Kohukohta menee näin:

”In general, Finland is privileged to be located in one of the safest corners of the world. However, given our geographical location, the three main security challenges for Finland today are Russia, Russia and Russia.”

Ja vielä:

”And not only for Finland, but for all of us. It is clear that Russia is, supported by the huge revenues it is reaping from oil and gas, on its way of becoming a world player again. According to the Russian world view, military force is a key element in how it conducts its international relations. As a consequence, there is a determined program to strengthen the Russian military capabilities. If the military procurement program 2006-2015 will be financed as expected, it will mean a much stronger Russia in military terms by the middle of next decade.”

Suoraa puhetta, mutta mielestäni varsin punnittua. En jaksa ymmärtää syytteitä ”henkilökohtaisesta retoriikasta”. Jos suomalaiset ministerit aina pitäisivät ulkomaisilla foorumeilla näin analyyttisia puheita, joiden laatimiseen on selvästi käytetty aikaa ja vaivaa, saisimme olla tyytyväisiä.

Ja huomiottahan on tietysti jäänyt tämä olennainen kohta:

”I think it would be a foolish – and mistaken – conclusion to draw that the new Russia will threaten Finland’s security. This is not the case.”

Jälleen kerran tärkeästä asiasta on kirjoitettu kilometri pinnallisia uutisia, joissa olennaista ei ole puheen sisältö vaan sen aiheuttama kohu.

Afganistan vai Darfur, jatkoa

Pakko kvalifioida äskeistä merkintääni Darfurin YK-operaatiosta. Kannatan Suomen osallistumista sillä edellytyksellä, että konfliktin osapuolet (muun muassa YK, Sudanin hallitus, kapinallisjärjestöt ja hallituksen aseistamat tappojoukkiot) ovat yhtä mieltä rauhanturvajoukon mandaatista. Muuten saattaa tulla niinsanotusti blackhawkdownit, eli sinibaretit saattavat olla samanlaisessa lentohiekassa kuin Somaliassa 1993-1995. Siellä kuoli kolmessa vuodessa yli 150 rauhanturvaajaa.

Afganistan vai Darfur?

Suomen pitäisi ehdottomasti osallistua tulevaan YK-rauhanturvaoperaatioon Darfurissa, vaikka se edellyttäisi panostuksen pienentämistä Afganistanissa. Mutta puolustusministeriö, joka mieluummin laajentaisi Suomen roolia Afganistanin liemessä, on luonnollisesti nihkeä. Viestintäjohtaja Jyrki Iivonen:

”Osallistuminen edellyttäisi sitä, että jotain toista operaatiota leikattaisiin. Siinä tapauksessa se on mahdollista, mutta ihan yksinkertaista se ei tietenkään ole.”

No ei ole yksinkertaista ei — mitäs Bush siihen sanoisi, jos me emme enää kävisikään hänen sotaansa vaan auttaisimme hädässä olevia jossain Parfurissa vai mikä Tarfuri se nyt olikaan.