Lomalla ollessani Kalevi Kivistö otti ja erosi. Pari sanaa lienee paikallaan.
Kivistö koki, että A-Studion hänestä tekemä ohjelma oli kosto JSN:n taannoisesta päätöksestä, yritys painostaa neuvostoa — ”jos annatte langettavan, heitämme lokaa niskaanne”. JSN:n perussopimuksen allekirjoittaneet ovat sitoutuneet ottamaan langettavat päätökset mukisematta vastaan, ja Kivistön mielestä A-Studion ohjelma rikkoi tätä herrasmiessopimusta.
Olen eri mieltä. Kyllä rapsut saaneen tiedotusvälineenkin täytyy saada tehdä JSN:stä ja sen puheenjohtajasta kriittisiä juttuja ilman, että se syyllistyy perussopimuksen — tai ainakin sen hengen — loukkaamiseen.
Silti ymmärrän Kivistöä. Hän tuli pitkään mietittyään eläkkeeltä luottamustehtävään, joka on paitsi näkyvä myös tuulinen, sillä suomalainen media ei kestä kritiikkiä. Veikkaankin, että eropäätöksen taustalla on loppujen lopuksi ollut ihan vanhanaikainen ”I’m too old for this shit” -tyyppinen kyllästyminen.
A-Studion ohjelma oli tutkivaksi journalismiksi naamioitua mielipidejournalismia. Todisteita siinä ei ollut yhtään mistään, ei puolesta eikä vastaan. Asiaa ei ollut kuin nimeksi, ivallisia sanankäänteitä sitäkin enemmän. Kuka nämä käsikset oikein kirjoittaa? Surkea teksti on usein pilannut ihan järkevänkin tutkimustyön.
Heikki Hellman tiivisti tänään Hesarissa (€):
”Jos haluaa paljastaa jotain, pitää olla jotain paljastettavaa. Ei riitä, että huomaa jonkun kuuluneen nyttemmin kuopattuun yhdistykseen tai lausuneen ääliömäisiä fraaseja. Maailma muuttuu, joskus me ihmisetkin.
Jos haluaa todistaa jotain, yhden dokumentin varassa luetut tuomiot eivät kelpaa. Pitää olla useita toisiaan tukevia todisteita ja vielä senkin jälkeen tukeva annos lähdekritiikkiä.
Pitää olla myös historiallista perspektiiviä, jossa menneisyyden teot nähdään yhtä aikaa sekä silloisen tilanteen että nykyisen jälkiviisauden näkökulmasta. Kumpikaan ei yksin riitä.”
Hellman myös ihmetteli ohjelman tekijän Boris Salomonin omaa etiikkaa:
”Kutsuessaan Ele Aleniuksen haastatteluun Salomon kirjoitti näin: ’Olen valmistelemassa tv-ohjelmaa, jossa käsitellään Skdl:ää puheenjohtajuuskaudellanne. Siksi haluaisin haastatella Teitä. Haastattelussa haluaisin käsitellä puolueen 70-luvun sisäisiä keskusteluita ja jännitteitä. Millä lailla vaikuttivat puolueen sisäiset erilaiset ideologiset käsitykset suhteisiin Neuvostoliittoon ja DDR:ään?’
Noista asioista Aleniusta haastateltiinkin, mutta sitä hän ei tiennyt, että hän joutuisi todistajaksi Kalevi Kivistöä koskevaan paljastusohjelmaan. Alenius kokee joutuneensa huijatuksi.”
Kannattiko tällaisen journalistisen kikkareen takia erota? Ei minusta. Mutta kuten sanoin, ymmärrän Kivistöä.
Freelance-toimittaja Mikko Määttälä kirjoitti viime perjantain Journalistissa aiheesta poskettoman puheenvuoron. Määttälää vituttaa edelleen, ettei JSN antanut viime vuonna Kunta-lehdelle langettavaa päätöstä asiassa, jossa Määttälä oli osallinen. Niinpä toimittaja vaatiikin nyt, että ”Kivistön aikana tehdyt neuvoston ristiriitaiset ratkaisut on otettava uudestaan käsittelyyn totuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä”.
Ja kukahan määrittelisi, mitä tarkoitetaan ”ristiriitaisella”? Mikko Määttälä, perhaps?
Niin kauan kuin JSN:stä käytävä keskustelu on tätä luokkaa, niin kauan kuin puheenvuorojen taustalla on ainoastaan vitutus ”vääristä” päätöksistä, suomalaisen median itsesäätely ei kehity. Uskokaa huviksenne: puheenjohtajaa voi vaihtaa ja neuvoston kokoonpanoa muuttaa ja systeemiä rukata, mutta eivät ne päätökset siitä miksikään muutu, aina ne tuntuvat joistakuista yhtä epäoikeudenmukaisilta.
Olin tapaus Liikasessa vapauttavan kannalla, ja tapaus Määttälässä olin sitä mieltä, että Kunta-lehti toimi väärin. Äänestyskäyttäytymiseni on dokumentoitu tänne ja tänne. Olin siis molemmissa tapauksissa eri mieltä kuin neuvoston enemmistö (ja samaa mieltä kuin Määttälä). Silti pidän päätöksiä perusteltuina enkä lähtisi humalapäissänikään vaatimaan mitään totuuskomissioita.
Update: Koska tästä merkinnästä on näköjään värkätty HS.fi:hin melko raflaava uutinen, täsmennetään: ’kyllästymisellä’ tarkoitan kyllästymistä alan pikkumaisuuteen. Eikä minulla ole Kivistön motiiveista salattua tietoa, tekstissäni paino on sanalla ’veikkaan’.
Full disclosure: Olen JSN:n varapuheenjohtaja 31.12.2007 asti, jolloin kolmivuotiskauteni neuvostossa päättyy.
LINDHOLM/JARI MR 
